Hiilivalkea

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
V. A. Koskenniemi
WSOY, Porvoo, 1913.
Sonetti sadun linnusta Dionysos Syyslilja Ikarus Iltapilviä Orvokit lumessa On kaikki syksyn tähdet syttyneet Unta Elegia yölle Mister Hartley »Hiljainen amiraali» Nuori David Palokärki Yötä kohti Viimeinen Lusignan Pieni Chelotte Hämärän lauluja Sonetti suomenkielestä Merikoski Maisteri Pietari Särkilahden kiusaus Kruunuja Nuijamiesten marssi Veljeshauta Syysilta metsässä Hiilivalkea Maria Rukous Sibylla Meri Sonetti kellosta
Niin monen äänen kaiku kuollut on mun rinnassani öin ja päivin pitkin. Mut kuinka vuotten taakse painuisitkin, et joudu konsanaan sa unhohon.
Näin unta: kotipihan puistikon ma kuljin kevätöistä tietä pitkin, kun äänes pimennosta pensaston ma kuullessani hiljaa onnest' itkin.
Tän' yönä kotikoivut urvut saa ja keväthärmä kiiltää nurmikolla yön auringossa hopein, helmivöin.
Oi tuhat vuotta tahdon unhoittaa ja tuhat vuotta onnellinen olla ja kuulla laulua sen linnun öin!
Dionysos, jumala riemun, sun satosi tuleentuu. Kaikk' kesän-muistoni vie mun on tänään syksyn kuu. Mik' on poissa, on iäksi poissa, miks eilistä surrakin! Syysselkeiden aamujen koissa ylös korjuujuhlihin!
Dionysos, jumala huuman, on päiväs saapuneet. Joka huulen vilvotat kuuman, joka silmästä pyyhit veet. Tule unohdusta tuoden, tule tanssien, seppelpäin, tule leikkejä, lauluja luoden, tule soittain, sytyttäin!
Dionysos, jumala hurman, kaikk' kesät katoo pois. Elon viinin kädestä surman ken hetkeks viedä vois! Ilosilmin ken astua tohti syysöiden pimeihin! Käsin täysin talvea kohti ja täysin sydämin!