Runoja

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
V. A. Koskenniemi
WSOY, Porvoo, 1906.
Prologi Kaupungilla sataa Ma vierahassa kaupungissa käyn Yksin Jo sammuu valot yöhön lähestyvään — Keskiyön kaupunki Öinen katu Yli vaikenevain kattoin Kevätvaloa Nää, oi mun sieluni, auringon korkea nousu! Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut — Chrysanthemum Laula mulle laulut nuoruuteni Lumisade Pan Vanha Faun Nuori Psyyke Sfinksi Troijanretkeläiset Auliissa Komeetta Fiat nox Vanhoista kätköistä Tule armaani ja kätes anna mulle! Lähdettyäs Kadotettu Eerik-kuninkaan laulu Syysaamu pikkukaupungissa Pikakuvia kadulta Isäin ääni Neero laulaa Esitaistelijat Pohjanmaa Kevätlaulu Katson virran kalvohon — Hyökyaalto Syyssonetti Lakeus Epilogi
Tuolla ikkunoissa — nään sen kyllä — on jo kaikki ruusut kukkineet. Viime yönä kuuran kimalteet ensi kerran kiilsi kattoin yllä.
Lähtee onnellisemmille maille kesä tenhovoimin, luomistöin. Surmaa halla harmain syksyöin kaiken, joka nuoruutta jäi vaille.
Poissa kaikki laulajat on puiston, poissa, paennehet etelään. Tänne yksin istuen ma jään varaan jonkun köyhän muiston.
Lähtee korkealla kurkein kuoro yli kattoin ylhään vapauteen. Päiväin pitkäin painoon uupuneen, koska, koska lähteä on vuoro?
Vasten kivitystä kadun soipi syyttäen ja tuomiten syksysateen ääni iäinen, saman kertoin sulle tutun sadun,
jonka läpi elämäsi kuulet, sydämeni, niinkuin kuulet nyt, kun on päivä yöhön päättynyt, levolle kun laskevas jo luulet.
Vielä odotatko, sydämeni, päivän koita jälkeen pilvisään, onnen armautta elämään jälkeen kaiken, joka hukkaan meni?