Maattomia

Yhteiskunnallinen maalaisromaani
Kirj.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1920.
Savuniemen heinäniityllä oli vilkasta liikettä. Kuivia heiniä oli päivän kuluessa kasaantunut melkoinen määrä, ja nyt oli ne saatava ennen sateen tuloa korjuuseen. Työväki hääri vähissä vaatteissa isäntä-Hentu hoputteli mökkiläisiään, jotka olivat veroa suorittamassa, kiivaampaan liikkeeseen.
Tämä liiallinen kiirehtiminen näytti miehiä kovin sapettavan. Yksi ja toinen jo kirosi, mutta koetti vielä hillitä kiukkuaan pahemmin ilmoille purkautumasta.
Pilvi nousi uhkaavasti, ja useita kasoja oli vielä niityllä. Hevoset huohottivat ja miesten kasvoilta virtaili hiki. Muutamia pisaroita jo putoili.
— Heilukaa kiivaammin, kastuu kuivat heinät, helvetti! huusi isäntä.
Mutta silloinpa miesten sisu jo purkautui.
— Heilu itse!
— On tässä jo juostukin tarpeeksi. Kun kastuu, niin kastukoon.
Jo joku vielä lisäsi:
— On tässä taas riehkaistu niinkuin henki olisi kysymyksessä, mutta viimeistä kertaapa sitä rehkitäänkin verotyössä.