Metsänväkeä

Satuja
Kirj.
Helsingissä, Edistysseurojen Kustannus-Oy, 1919.
Pihajänis. Ensi lumi. Jänöjussin jouluyö. Kissapataljoona sammakkokaartia vastaan. Koirien kirkko. Kruunajaiset metsässä. Nallen jouluyö. Pappilan hiirien joulu. Niittylato, verkkomökki ja pellon aita. Puputin ihmeellinen retki.
Satu pihajäniksestä.
Pikku jänöjussi oli jäänyt orvoksi. Äiti oli eräänä päivänä eroittanut hänet perheestä ja käskenyt hakemaan metsästä henkielatustaan.
Oli lämmin kesäpäivä, ja jänö lähti suruissaan kuukkimaan aholle, jossa lehmäkarja makasi. Tuntui kurkkua kuristavan, kun äiti oli niin kova, että noin vain laittoi menemään. Miten tässä nyt osaisi oikein aloittaa elämänsä?
Lehmäkarjassa oli vasikka, joka seisoi muista erillään ja miettiväisen näköisenä märehti.
Huomatessaan Jussin astui se muutaman askeleen lähemmäksi ja kysyi:
— Mitäs kuuluu?
— Ei kuulu hyvää tällä kertaa, vastasi jänöjussi kapsahtaen istumaan ihan vasikan eteen. Äiti käski pois lähteä eikä edes neuvonut, miten tässä pitäisi aloittaa.
Jussin silmät samenivat ja pää painui maata vasten.