Naimakuumetta

2-näytöksinen ilveily
Kirj.
Seuranäytelmiä N:o 7
Hämeenlinnassa, Oy Hämeen kansa, 1926.
Tedor Viiru , postimestari, noin 60 v. parraton, isonenäinen, hajamieliseltä vaikuttava. Malakias Mätti , leipuri, lihavahko, noin 55 v., leveänaamainen, leikkisä, aivan kalju. Kalle , reipas nuori mies. Katri , Mätin tytär, 20 v. iloinen, sukkela. Sylvi Autero , 19 v. iloinen, sukkela. Iines ja Agnes , hieman hepsahtavia, noin 40-vuotiaita.
Tapahtuu vanhanaikaisessa maalaiskirkonkylässä.
Näyttämö: Postimestarin puutarhan nurkkaus. Pöytä ja pari tuolia vasemmalla, oikealla aita.
Tedor (tulee kepin kanssa kumarassa kävellen): Aah, taas on se pirullinen posti selvänä ja kirkonkylän ryökinät ja puotiapulaiset saa… (aivastelee) saakeli…! tsh! tsh! saaneet preivinsä. Aah, tämä kirottu yskä se ei ota selvitäkseen, vaikka lehti puhkee puuhun ja kevät alkaa olla parhaillaan. (Istuutuu.) — Ahhah, eipä se hiton leipurimestari taaskaan muista tulla aikanaan. Tsh! tsh!
Kalle (tulee, nähtävästi aikoen kylälle): Vai niin, pappa onkin täällä ja minä etsin pappaa joka nurkasta.
Tedor : Thjaa! Pappa on kyllä täällä, mitä sinulla olisi asiaa?
Kalle : Niin, onhan se sanottava. Aion mennä tänään kihloihin Sylvi Auteron kanssa.
Tedor (nousee kiivaasti): Ki—ki—kihloihin Sy—Sylvin kanssa. Nyt sinä poika olet tehnyt aivan omavaltaisia päätöksiä. Ja muka na—naimisiin! Enhän minäkään ole nainut, en ikänäni, ja sinä nulikka… Ei, tämä on jo liikaa… tsh! tsh! tsh! Minä sanon shinulle poika, tämä kevät vaan on pannut pääsi pyörälle.