Poikien kirja

Kirj.
Veikko Korhonen
Helsingissä, Kustannusliike Mattila & Kumpp, 1924.
Jonni-sedän luona. Punikki ja porvari. Lokkiluodolla.
Heikki ja Paavo istuivat kirjojensa ääressä, valmistellen huomisia läksyjä. Äiti oli äsken korjannut päivällisen pois pöydästä ja siistinyt huoneen. Oli hiljaista. Vesikattila vain lauloi hiljaa hellalla.
Läksyt eivät oikein maistuneet tänä iltapäivänä pojille. Siihen oli syynä huhtikuun illan kaunis kajastus, joka tulvehti ikkunasta sisään ja teki jollakin tavoin rauhattomaksi. Ulkona olisi ollut verrattoman hauska toisten toverien kanssa, mutta äiti oli kieltänyt menemästä, ennenkuin hän tulisi kotiin kaupungilta ja juotaisiin teetä ensin yhdessä.
— Korjaa Heikki tulta vesikattilan alle, käski Paavo, joka oli kahta vuotta nuorempi veljeään.
— Korjaa sinä, kun olet kerran nuorempi, sanoi Heikki.
— Minulla on enemmän läksyjäkin.
— Minä korjasin viimeksi. Mene nyt.
Viimeinenkin liekki sammui hellasta ja kekäleen pää putosi permannolle ja jäi siihen.
Heikki työnsi jyrinällä tuolin syrjään ja heitti kekäleen hellaan.