Suomen historiallisia kertomuksia 2

Uskonpuhdistuksesta Uudenkaupungin rauhaan
Kirj.
Helsingissä, Osakeyhtiö Valistus, 1924.
Taipumaton. Hannu Krankka. Vaikealla tiellä. Petetty talonpoikaispäällikkö. Nuijan jälkiä. Aapelusta oppimassa. Rauhan vieras. Kuninkaan koulu. Pitäjiä käymässä. Kevätjuhla. Suuren työn päätyttyä. Kirkon rangaistus. Piispan käräjät. Suomen leijonat. Ruotuvääpelin miekka. Kansan suosima ylimys. Riitaisilla vesillä. Viidensadan retki. Nälkävuoden joulu. Sotaisa kuningas. Muuan jouluyö. Kotiinpaluu. Napuan sankarit. Pohjan tuntureilla. Tyhjä luentosali. Piilopirtillä. Kodin raunioilla. Salonkävijä.
Taipumaton.
Erämaan ensimmäinen kirkko oli saatu valmiiksi ja pitäjän kaukaisimmaltakin kulmalta hiihtelivät miehet uutta Herran huonetta ihmettelemään ja kirkon miestä katsomaan, muutamilla mukanaan metsopari hengen miehelle tulijaisiksi.
Laajan pitäjän perimmäisessä pohjukassa oli kuitenkin mies sellainen, joka ei mokomalle matkalle lähtenyt. Kivijärven Kinnulan Hukkainen oli muutamia vuosikymmeniä aikasemmin muuttanut näille asumattomille riistamaille ristin kastetta pakoon etelä-Hämeestä, jossa ei mielestään saanut rauhaa kierteleviltä saarnaajamunkeilta. Nyt oli täällä sama vastus edessä vielä vaativampana ja vähän väliä sai Hukkainen tiukat sanat kirkkoherralta, joka vaati häntä tulemaan ristin kasteelle ja muutenkin seurakunnan yhteyteen.
Hukkainen ei näistä kirkon miehen sanoista välittänyt eikä lähtenyt toisten tavalla uutta ihmettä katsomaan, vielä vähemmin kirkon miehelle metsopareja jousellaan ampumaan. Koko tienoon pelättynä taikojana eleli hän kalajärvillään ja riistamaillaan, joille Hukkaisen taikoja pelkäävät naapurit eivät uskaltaneet käydä riistan jaolle.
Talonsa oli Hukkainen rakentanut korkealle niemekkeelle lahna-apajistaan kuuluisan järven rannalle. Kalapaikka oli ennen kuulunut hämäläisten takamaaosuuksiin, mutta savolaisetkin olivat saaneet osansa tuottoisista apajista, ennenkun Hukkainen valtasi paikan itselleen.
Kun naapurien oli käynyt vaikeaksi liikkua peljätyn erämiehen lähettyvillä, sai Hukkaisen talo jäädä kokonaan omiin oloihinsa ja kirkkoherran sanatkin jäivät usein toimittamatta perille.