Siskosarjalle

Satuja ja kertoelmia
Kirj.
Suomensi
Hilda Käkikoski
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava. 1894.
1. Koti. 2. Vanha satukuningas. 3. Metsään. 4. Paripuolet. 5. Rantalan lapset. 6. Hoidon puutteessa. 7. Sirri. 8. Samalla pellonpientareella. 9. Pikku Kaarlo. 10. Miirin kuoltua. 11. Lintuhämähäkki. 12. Pieni sanomalehtimies. 13. Elman Viaporin matka. 14. Yksi päivä »kulta-, hopea ja helmi-äidin» luona. 15. Jouluaamuna maalla.
On kotini köyhä ja pienoinen Ja paljon on huolta siellä, Mut mielelläni mä hyppelen Sen kanervaisella tiellä. Siell' äiti vaalivi katseillaan Ja taatto tukevi pienoistaan. Sopuisina siskoset häärii, Ja auttavat toisiaan.
»Mä siunaan kotia, taattoain, Ja äitiä, siskoloitan, Teen työtä suureksi tultuain Ja puuttehet vielä voitan. Kun isäni horjuu vanhuuttaan, Hän tukea saapi lapsiltaan. — Oi siskoset, yksin mielin Me kotia vaalitaan!
Monta vuotta jälkeen maailman luomisen syntyi poika, jolla oli ihmeelliset silmät ja korvat. Mihin ikinä hän loi katseensa, siellä hän näki sadun, ja hän kuuli korvaansa kuiskailtavan mitä ihanimpia ajatuksia satujen muodossa. Hän luki satuja pilvien hattaroista aivan kuin suuresta kuvakirjasta. Järven kalvo oli täynnä satukirjoitusta. Tuulen suhina kuiskaili hänelle kummallisia tarinoita, ja kun hän kulki metsässä, niin kaikki metsän elävät, sudet, karhut, linnut ja madot kertoilivat hänelle hauskoja juttuja. Yksinpä pikku muurahaisetkin pyöreässä kekosessaan tiesivät jutella hänelle monta merkillistä elämäntarinaa.
Kasvoipa sitten pojasta mies. Kun hän oli oppinut ulkoa viisikymmentä sataa tuhatta miljoonaa triljoonaa satua, niin hän kruunattiin Satusaaren kuninkaaksi Ihannemaan mantereella. Se maanosa on niin kaukana, ettei sitä löydy edes kartaltakaan.
Satukuningas oli hyvin kiltti kuningas. Hän ei koskaan käynyt sotaa ja oli niin ystävällinen, ettei huolinut edes harakoitten takia ruutia haaskata. Kyllä hänen valtakunnassaan ruutia oli. Kaikki tynnyrit olivat täpösen täynnä kellarissa, mutta niitä ei ollut edes avattukaan, sillä ketäpäs tuo kiltti kuningas olisi ampunut, kun ei kukaan hänen vihollisekseen ruvennut?