Karoliinit: Kertomuksia

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kertomuksia
Kirj.
Suomentaneet Väinö Wallin ja Santeri Ivalo
Porvoo, Werner Söderström, 1897.
(Tri Wäinö Wallin'in suomentamat:)
Vihreä käytävä. Saarna. Vallansaaja. Juhannusleikki. Gunilla aittamuori. Ranskan Mauno. Sotarosvojen kuningatar. Mazepa ja hänen airueensa. Viidenkymmenen vuoden päästä. Linnoitettu kartano. Puhdas valkoinen paita. Poltava. Katso, minun lapseni! Neuvostossa. Kirkkomäellä. Vanki.
Kun kellot soivat. Kustaa Celsing. Tuhma ruotsalaistyttö. Bender. Hänen ylhäisyytensä. Paperi-kenraali. Luutnantti Pinello apteekissa. Tobolskin vangit. Jalopeuran häkissä. Kuninkaanratsastus. Ruotsin saaristossa. Marstrandin kirkossa. Katrinuska, eukkoseni… Pimeässä joulukirkossa. Fredrikshall. Kuinka Görtz vangittiin. Sankarin hautasaatto. Laiva.
Vihreä käytävä.
Linnan ylisiltä, missä palomestari möi viinaa ja olutta, oli pitkä kapeaharteinen ostaja potkaistu portaille ja tyhjä tinatuoppi heitetty hänen jälkeensä, niin että se kieri hänen jaloissaan. Hänen ohuet säärisukkansa olivat parsitut ja likaiset. Kaulaliinan oli hän solminut aina suuhun ja ajamattomille poskille saakka ja hän piti kädet alati lievetaskussa.
— Ajakaa ulos hullu Ekerot! — sanoi palomestari. — Hän on röyheltänyt tupakinpuruja olueen ja pistänyt maalari-Pekkaa parsinneulalla ja on täynnä ilkeyttä läpikotaisin. Pankaa sitten kokoon pöytä! Linnan portit on käsketty sulkea, sillä nyt on kuninkaallinen majesteetti pian henkilähdössä.
Yksi vahtimestareista oli Kaarle XI:n vanha uskollinen palvelija Haakoni. Hänellä oli rauhalliset kasvot, mutta hän kulki niin länkisäärenä kankeissa vaatteissaan kuin olisi vasta juuri noussut hevosen selästä. Hän otti tuopin maasta ja pisti sen ystävällisesti Ekerotin kainaloon.