Lättiläisiä satuja

Kertonut
Victor von Andrejanoff
Suomentanut
Meri Sulju
Hameenlinnassa,
Arvi A. Karisto,
1909.
Esipuhe. Velipuoli. Jättiläien ja järvi. Kuinka vesiputous Goldingenin luona sai alkunsa. Koirankuonolaiset. Kurbadin tarina. Karhuihminen. Mitä noidat kertoivat juhannusyönä. Kultainen nuoli. Aarteista. Taruja raha- ja viljaparoista. Ihmissudet. Pappi ja kerjäläinen. Tuhma-Liisa.
Esipuhe.
Victor von Andrejanoff, sangen merkillinen, nuorena kuollut
itämerenmaakuntalainen runoilija, syntyi 1857 Koslovin pienessä
kaupungissa Tambovin kuvernementissä. Isä oli korkea-arvoinen
venäläinen santarmiupseeri, äiti saksalainen. Vanhemmat muuttivat
pian Riikaan, jossa poika sai puhtaasti saksalaisen kasvatuksen. Jo
koulupoikana teki hän vanhempainsa kera useita matkoja ulkomaille,
tutki sittemmin Dorpatissa kansallistaloutta ja Jenassa filosofiaa.
Mutta muuan pistoolin laukaus teki opinnoista lopun, parin kuukauden
vankeuden jälkeen palasi hän Riikaan.
Tähän aikaan alkoi hän urheana runoilijauransa, hänen
ivallisromantillinen kertomarunonsa Keisarin istuimella herätti
paljo pahaa verta. Hän yritteli myös sanomalehdissä työskennellä,
heittelehtäen eri puolueiden jaloissa. Kirjailijana oli hän ensi
sijassa lyyrikko, on kirjottanut myös kertomarunoja ja novelleja. Hänen
kirjailussaan näkyy Nietzchen oppien vaikutusta, vaikka hänen lempeä
luonteensa pyrkikin yli-ihmis -oppia sovittamaan ihmisystävällisempään
henkeen. Hän kuoli 38-vuotiaana.
Viimeisinä elinvuosinaan hän valmisti tämän kokoelmansa lättiläisiä
kansansatuja, joka tässä meikein kokonaan suomeksi julaistaan.
Moneen toviin oleskellessaan appensa maatilalla Länsi-Kuurinmaalla
joutui hän lähelle maakansaa, jossa hän omin käsin oli tilaisuudessa
poimimaan kukkasia lättiläisen saturunouden rehevästä puutarhasta .
Itse hän sanoo kokoelmastaan, että se sisältää yksistään kansantaruja
ja -satuja, vaikka tosin muoto, jossa ne esiintyvät, esitystapa ja
-laatu, vieläpä vieraalla kielellä (saksaksi), on yksistään hänen
omaisuuttaan , runoilijan taitehikasta esitystä.