Aamutuuli: Runoja

Runoja
Kirj.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1914.
Aamutuuli.
Kesä on tullut. Kevään tulo. Korkeille kallioille. Mielikuvia. Ikävä. Kesäkuva. Aurinko paistaa ja etelästä luulee. Kevät erämaassa. Kesäpäivät.
Pisarat. Muistelma. Öisellä matkalla. Ja nyt jo on käynyt halla. Kuu nousee. Puuntaa tupa punanen. Kotona. Kuinka mä uskallan enää.
Kuin pienoinen tähti. Ei se ollut siksi. Ero. Näin lauloit sinä. En mä tullut niinkuin ennen. Pirtissäni pimenee. Vain unessa. Pettymys. Neiti kukkia keräsi. Mitä annan mä sinulle? Enkö mä koskaan väsy sinuhun. Matkalla. Kesäyö. Sinä sidot seppeleen valkoisen. Valkeat pilvet. Niinkuin ennen. Tunnen että tulet. Kaipaus. Tuletko omakseni. En tiedä, muistatko mua. Virran rannalla. Jäähyväiset.
Elonaika. Pientareen kukka. Siellä kaukana. Syyskesällä. Sä laulun lauloit. Syksyllä. Minä rakastan. Syyspäivä. Mennyt kesä. Ilmalinnat.
Ylitse vehreiden metsien valahtaa auringon säihkyvä, kultainen kirkkaus. Ylitse niittyjen, peltojen, kylän ja veen kulkevi hiljainen hyminä heräävän tuulen.
Kujien varsilla kukkivat piilipuut, rinteiltä laskeupi voimakas pihkan tuoksu…
Kaukaa korpien keskeltä, suurilta soilta kuuluvi heikkona pauhuna kurkien huuto ja tohina synkeän salon, missä on paisuvat nevat ja alankomaat.
Sieltä kuin heikkona aavistuksena saapuu villin, kuohuvan elämän henkäys, saapuvat salaiset äänet, joit' olen melkein kyynelin halannut kuulla. Taas kun ne kuulen, kun nään, miten maailma puhkeaa kukkaan ja lehteen ja ulapat välkkyy, tuntuvi kauniilta kaikki: