Kenilworth I-II

E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Walter Scott
Englanninkielestä suomentanut Vihtori Lehtonen
WSOY, Porvoo, 1912.
Harva suuri kirjailija on niin kokonaan sen maaperän tuote, josta hän on noussut, ja harva on niin täydellisesti pysynyt uskollisena synnyinseudulleen ja sen muistoille kuin historiallisen romaanin uudistaja Walter Scott .
Hän oli ikivanhaa skotlantilaista rajamaa-heimoa, kuuluisaa taisteluistaan eteläisiä valloittajanaapureitaan vastaan, kuuluissa kiivaudestaan, urhoudestaan ja isänmaanrakkaudestaan. Monta sankaria oli tuo uljas heimo synnyttänyt, ja monet tarinat ja kansanlaulut kulkivat heidän urotöistään. Tietäjiä ja oppineitakin oli heidän joukossaan, ja Dantekin panee erään kuuluisan noidan Mikael Scotin » Helvettiinsä » synneistään kärsimään.
Ikänsä kaiken oli Scottien suku asunut maalla, vuoristossa, sotien, ryöstellen, metsästellen. Walter Scottin isä oli ensimäinen, joka lakimiehenä muutti kaupunkiin, mutta kahdeksantena kahdestatoista lapsesta 15 p. elok. 1771 syntynyt Walter lähetetään iso-isänsä luo maalle virkistymään ja voimistumaan, hänen oikean jalkansa kun halvaus oli lyönyt rammaksi.
Vaikkei jalalle enään koskaan parannusta löytynytkään, merkitsi kuitenkin Walterin lapsuusaikainen oleskelu maalla, keskellä sukunsa linnojen raunioita ja niihin liittyviä tarinoita paljon hänen tulevalle elämäntehtävälleen. Paimenten kanssa kulki hän metsissä ja kedoilla, kuunnellen heidän ikivanhoja laulujaan, kiipeillen vuorille ihailemaan suurenmoisia näköaloja ja saaden linnojen ja luostarien raunioissa sieluunsa sen muinaisajan värähdyksen, joka hänestä teki historiallisen romaanin uudistajan ja suurimman edustajan.
Scottin koko vastaisella elämällä ja toiminnalla onkin tästä lähtien vain kolme läheistä juurta: heimo eli » clan », rajamaat eli Skotlanti! Niiden vanhoja balladeja käy hän innostuneena keräämässä kansan suusta, risteillen synnyinseutunsa halki ja poikki ja julkaisten niitä 1802-1803 kolme nidettä nimellä » The Border Minstrelsy ». Ja kun hän sitten ryhtyy itsenäiseen säesepittelyyn, ovat hänen pitempien kertovaisten runoelmiensa aiheina samaiset heimomuistot, perhetarinat, taistelut ja seikkailut, ja Englannin kuolleeseen opettavaiseen runouteen pulpahtavat sellaiset raikkaat lähteet kuin » The Lay of the Last Minstrel » (1805), » Marmion » (1808), » The Lady of the Lake » (1810), » Rokeby » (1812) ynnä monet muut, herättäen isänmaallisella hartaudellaan, kuvausvoimallaan ja uutuudellaan rajatonta ihastusta, ja muodostuen aineellisestikin ennen kuulumattoman tuottaviksi.