Erään perheen tarina

Kirj.
Wilkie Collins
Suomentanut
Eero Alpi
Kariston 50 p:n romaaneja N:o 28
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1914.
I. Herra James Smith II. Nimetön kirje. III. Etsiskelyretki. IV. Lyhyt vierailu. V. Syytettynä murhasta. VI. Odottamaton todistaja.
Herra James Smith.
Ensimäinen palveluspaikkani, joka minulla oli elämässäni, ei ansioon katsoen ollut erittäin edullinen. Hyvä puoli siinä oli, että opin ammattini perin pohjin, mutta palkkaani en saanut säännöllisesti. Isäntäni eleli taloudellisesti ahtaissa oloissa, ja hänen palvelijansa, samoin kuin hänen muutkin velkojansa, saivat kärsivällisesti odottaa.
Mutta toinen palveluspaikkani korvasi kaiken, mitä edellisessä oli puuttunut. Minulle oli onni todellakin myötäinen päästessäni palvelemaan herra ja rouva Norcrossia. Tämä isäntäni oli hyvin rikas mies. Hän omisti suuren Darrock Hall-nimisen maatilan Cumberlannissa, samoin toisen maatilan Yorkshiressä ja sitäpaitsi hänellä oli Jamaikassa suuria omaisuuksia, jotka tuottivat melkoista voittoa. Länsi-Intiassa oli hän tullut tuntemaan erään kauniin nuoren naisen, joka oli kotiopettajattarena eräässä englantilaisessa perheessä; hän rakastui tyttöön ja meni hänen kanssaan naimisiin, vaikka olikin tuota neitosta kahtakymmentäviittä vuotta vanhempi. Häiden jälkeen matkustivat he Europaan, ja juuri silloin pääsin minä heidän palvelijakseen.
Minä palvelin uutta isäntääni kolme vuotta, hänen kuolemaansa saakka. Hän ei jättänyt jälkeensä yhtään lapsia. Hän kyllä arvasi, että hänen nuori vaimonsa menisi uusiin naimisiin, mutta hän testamenteerasi kuitenkin hänelle kaiken omaisuutensa, jonka myöhemmin tulisi siirtyä rouvan toisissa naimisissa syntyville lapsille; ellei lapsia syntyisi, lankeisi omaisuus nimitetyille sukulaisille ja ystäville.
Isäntäni kuoleman jälkeen en kuitenkaan joutunut puille paljaille, sillä leski piti minut edelleen palveluksessaan. Minä olin hoitanut herraani koko hänen sairautensa ajan ja osoittanut siinä niin suurta huolellisuutta, että olin saavuttanut lesken täydellisen suosion. Paitsi minua piti hän edelleenkin palveluksessaan kamarineitsyensä Josephinen, jonka vanhemmista toinen oli ollut mulatti, toinen valkoihoinen, ja jonka hän oli ottanut mukaansa Länsi-Intiasta. Jo heti alussa teki minuun hyvin vastahakoisen vaikutuksen tuon naisen mielistelevä ja liehakoiva käytös sekä hänen rumat, ruskeat kasvonsa, ja minua kummastutti suuresti emäntäni kiintyminen häneen. Aika sitten osottikin, että kamarineitsyeeseen kohdistuneet epäluuloni eivät olleetkaan perusteettomat. Siitä saan puhua kauempana kertomuksessani.