Miten haluatte

Kirj.
William Shakespeare
Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1910.
Näytelmän henkilöt:
HERTTUA, maastaan karkoitettu. FREDRIK, hänen veljensä ja hänen maansa anastaja. AMIENS, | karkoitetun herttuan seuralaisia. JAQUES, | LE BEAU, hovimies Fredrikin palveluksessa. CHARLES, painiskelija. OLIVER, | JAQUES, | Ritari Roland de Bois'n poikia. ORLANDO, | AADAM, | Oliverin palvelijoita. DENNIS, | SIERA, narri. OLIVARIUS VÄÄRÄLÄINEN, pappi. CORINNUS, | paimenia. SILVIUS, | WILLIAM, nuori talonpoika, Kaisaan rakastunut. HYMEN. ROSALINDA, karkoitetun herttuan tytär. CELIA, Fredrikin tytär. PHEBE, paimentyttö. KAISA, talonpoikaistyttö. Hovimiehiä, kantapoikia, metsästäjiä ja seuralaisia.
Tapahtumapaikkana: alussa Oliverin talon seutu, sittemmin osaksi anastaja-herttuan hovilinna, osaksi Ardennien metsä.
Oliverin puutarha. (Orlando ja Aadam tulevat.)
ORLANDO. Mikäli muistan, Aadam, oli asia näin: hän määräsi testamentissaan minulle vain tuhannen vaivaista kruunua, ja, niinkuin sanoit, siunauksensa nimessä velvoitti veljeni kasvattamaan minua hyvin; ja siitä alkaa surkeuteni. Jaques-veljeäni hän pitää koulussa, ja huhu kertoo vallan ihmeitä hänen edistymisestään; mutta minua hän kasvattaa täällä kotona kuin moukkaa, tai, oikeammin puhuen, antaa minun elää täällä kotona ilman kasvatusta. Sillä sanotteko minun-sukuiselleni aatelismiehelle sopivaksi tämmöistä kasvatusta, joka ei vähääkään eroa härän ruokosta? Hänen hevosistaan pidetään parempaa huolta; paitsi että niitä hyvin ruokitaan, saavat ne myöskin koulutusta, ja sitä varten palkataan kalliita ratsunopettajia; mutta minua, omaa veljeänsä, hän ei muuta kuin pitää lihassa, josta hyvästä elukat tunkiolla ovat hänelle yhtä kiitolliset kuin minäkin. Paitsi tuota tyhjää, jota hän niin ylenmäärin minulle suo, näyttää hänen menettelynsä ottavan minulta pois senkin vähän, mitä luonto on minulle antanut; hän panee minut syömään palvelijainsa kanssa, epää minulta veljen paikan ja turmelee, mikäli hänen vallassaan on, kasvatuksellaan minun synnynnäisen jalouteni. Se se, Aadam, minua surettaa; ja isäni henki, jonka tunnen itsessäni asuvan, alkaa kapinoida tätä orjuutta vastaan. En aio kauemmin sitä kärsiä, vaikka en vielä tiedä, millä viisaalla keinolla siitä pääsisin.