"Pater Paulus": Ivailu yhdessä näytöksessä

Ilmasta temmattu ivailu yhdessä näytöksessä
Kirj.
YRJÖ WEIJOLA
Kustannusosakeyhtiö Otava Helsinki
1896.
Ei niin pientä pilaa, Ett'ei totta toinen puoli.
HENKILÖT : MARKIISI. HOVIMESTARI. COLOMBINA. hänen tyttärensä. LAKEIJA. PATEE PAULUS , narri. Häävieraita.
Pihamaa. Vasemmalla hovimestarin asunto, perällä aituus, portti ja puisto. Oikealla päärakennuksen sivukäytävän portaat.
Lakeija. Narri.
LAKEIJA (On aamuyö. Lakeija laulaa Colombinan ikkunan alla säestäen lauluaan kitaralla. Narri kuuntelee salaa puistosta.)
Kuule armas, nouse armas, astu ikkunasi luo! Puisto tuoksuu, satakieli laulun taikaa yöstä juo. Oi sä koito satakieli, öinen lempilaulaja, kaukomieli, kaihomieli, laula, laula, laula sa!
NARRI (Juoksee nauraen esille. Matkii.) La-aula, laula, laula sa! (Nauraa.) LAKEIJA (Vihoissaan.) Sä onneton, sä mitä täällä teet? Sen kyllä kostan sulle! NARRI. Kosta vaan, Jos uskallat! LAKEIJA. Ja miks'en uskaltaisi! Sä miksi mua, narri, häiritset? Sen vielä maksaa saat! NARRI. Se totta kai ei paljon maksane, sen maksan kohta. (Repii lakistaan tiuvun.) Tuoss' ompi tiuku, sido lakkihis, ja laula armaallesi edelleen! LAKEIJA. Sen koira, mua pilkkaat vielä, sun vaikka täysin täytyis ymmärtää, ett' armosta en hirtä sua kohta. Sä, narri, uskallat, sä uskallat mua häiritä, kun armaalleni laulan! NARRI. Sun armaallesi laulat? Tuoko noita? LAKEIJA (Hyökkää narrin päälle, viskaa hänet maahan.) Nuo sanat maksaa saat, nyt en sua päästä, mä sinut kuristan kuin pihtiin rotan! NARRI. Oi auttakaa! LAKEIJA. Jos armoa sä pyydät, niin helpotan. NARRI. En pyydä. Auttakaa! LAKEIJA. Sun hukka perii!