Lukemisia lapsille 3

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Z. Topelius
Suomentaneet Aatto Suppanen, Em. Tamminen ja Olof Berg
Werner Söderström, Porvoo, 1893.
Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Noora, joka ei tahtonut olla lapsi. Paimentyttö. Tyttö marjassa. Vuoden-ajat. Tomu. Pudonnut kenkä. Turun linnan tonttu-ukko. Ulpukka. Metsästäjän ensimmäinen saalis. Pellava. Kalle ja Kaisa. Varro vähän. Koivun mahtavat toiveet hiirenkorva-ajalla. Kuinka Prithiof ratsasti Vapunpäivänä. Parempi ja huonompi . Peikkojen joulu. Kun on Juhannus. Kukkain haltian ja Aallottaren satuja. Totuuden helmi. Jouluyö. Pienten lintujen valitus. Kauniinta metsässä. Heinänteko. Satu Lillin nenästä. Koivu ja tähti. Merimiehen koti-ikävä. Suuria, kirkkaita tähtiä.
Historia, jonka nyt kerron, on hyvin lyhyt, mutta niin merkillinen, että siitä niin suuret kuin pienetkin selvästi näkevät, miten Jumala tahtoo, että lasten tulee pitää kunniassa vanhempiansa. Sillä lasten kiittämättömyys ja halveksiminen vanhempia kohtaan on kaikkein suurin synti ja sitä varmaan kovasti rangaistaan, ell'ei tänään tai huomenna, niin ainakin vast'edes, kun lapset kasvavat suuriksi.
Tämäkin on vain vanha historia, jota moni jo on kertonut ennen minua, mutta kyllä sitä kannattaa kuulla vieläkin kerran.
Oli mies ja vaimo, joilla oli luonansa vanha isä, ja heillä oli itselläänkin lapsia. Vanha ukko, se isänisä, oli jo ihan harmaa sekä niin vanha ja heikko, ett'ei hän jaksanut vakavasti pitää kättänsä, jos siihen otti jotakin.
Kun hän istui pöydässä syömässä muiden kanssa, ei hän saanutkaan lusikkaa viedyksi suuhunsa kaatamatta keittoa päällensä. Se ei muiden mielestä ollut sopivata. He sentähden sitoivat ukolle kaulaan ruokaliinan niinkuin pikku lapselle. Mutta ukon kädet vapisivat sittekin ja hän yhä läikytteli keittoa puhtaalle ruokaliinalle. Vaan eihän hän sitä osannut estää.
Mies ja vaimo olivat kiittämättömät ja kovasydämmiset. He eivät muistelleet, miten paljon vaivaa ja puuhaa heidän vanhempansa olivat heistä nähneet silloin, kuin he olivat pienet ja taitamattomat, Sentähden he sanoivat ankarasti: jos ukko ei lakkaa tuhraamasta ruokaliinaa, niin saa hän syödä tuolla nurkassa yksinään.