Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja 1

Läänin Lääkäri ja Ritari
Turussa,
Präntätty J. C. Frenckellin ja Pojan tykönä,
1822.
Esipuhe.
Vanhoja Runoja.
Laulajan alku-virsi. Laulajan loppu-virsi. Oluen teko. Väinämöisen kosiominen. Väinämöinen ja Joukamoinen. Mailman alku Munasta. Väinämöinen tekee venettä. Kanteleen Synty. Kärmehen Synty. Jauho-Runo. Kalevan Poika.
Nykyisempiä Lauluja.
Armolliselle Keisarille . Riemu-laulut. Susi ja Lammas. Satu. Sammakko ja Härkä. Satu. Laulu Papin Rouille. Morsian Tanssi.
Esipuhe.
Ne ainoat meille jääneet muisto-merkit meidän Esi-vanhempaimme olosta,
mielen laadusta, töistä ja tavoista, ovat heidän veisunsa taikka
Runonsa. Nämät erinomaiset virret vaelsivat jo satoja vuosia polvesta
polveen ilman kirjoitus-keinoitta, paljaan muiston avulla aina meidän
aikoihimme asti. Suureksi Suomen kansan vahingoksi on enin osa näitä
Runoja jo kadonnut, ja sama surma on peljättävä myöskin niiden kanssa,
jotka vielä löytyvät. Monessa pitäjässä tuskin enää tietään mitä Runo
ja Kantele on, ja aivan harvat ovat ne paikat, joissa vanhuuden
hyvät tavat seurataan, joissa päivä-työn päättyessä, taikka muissa
huvitus-seuroissa nuori kansa kokoupi kuulemaan Eukon neuvoja ja
partasuun Urohon lausehia. — Näinä päivinä kuin Suomen kansa
Oppineilta kaikella tavalla valistetaan kokekamme myös säilyttää
Esi-vanhempaimme kaunihija Runoja vältämättömästä ajan turmiosta. Me
opimme niistä tuntemaan kansan, joka, ehkä tiedolta pimeämpi, oli
urhollinen, rohkea, rehellinen ja erinomaisella huolella ehtivä
luonnollisten asiain syitä ja perustuksia. Kaikki mitä Ne Vanhat eivät
voineet tavallisella laadulla selittää, kahtoivat he imeheksi; tästä
sikisi ne monet Synnyt, Sanat ja Loihtimiset, tästä ne monet pienet
Jumalat ja heidän imehtyönsä, jotka vanhoissa Runoissa alti tavataan ja
josta myös tämä kokous olkoon osotus. Olkoon tämä myös kehoitus muille
Maanmiehille, joilla vielä Runoja löytyy, niitä julistamaan. Usiammat
näistä Runoista ovat kootut Pohjanmaalla Oulun ja Kajaanin tienoilla ja
yksi osa Olonetzin ja Arkangelin läänissä, jota myös puheen parressa
taitaan havaita. Joku ainoa on jo ennen präntätty ehkä vanhoissa ja nyt
melkein kadonneissa kirjoissa. — Toinen tämän kirjan osa on pian
valmis julkenemaan ja tulee ulos annetuksi, jos, niin kuin toivoisin,
tämä ensimmäinen olis rakkahille Maanmiehille kelpaava ja mieluhinen.