Tähtien turvatit 2: Aika- ja luonnekuvaus kuningatar Kristiinan ajoilta

E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Aika- ja luonnekuvaus Kuningatar Kristiinan ajoilta
Kirj.
Suomentanut
Th. Hahnsson
Helsingissä, G. W. Edlund, 1890.
Kuopion Uusi (Gust. Bergroth'in Lesken) Kirjapaino.
1. Laineitten lelu. 2. Kolmordenin metsässä. 3. Spartalaisia. 4. Kellarissa. 5. Salarippi. 6. Oppi oppia vastaan. 7. Doxa. 8. Voitonsanoma. 9. Kolme turvattia. 10. Vaeltava juutalainen. 11. Linnan palo. 12. Juutalainen ja valtiomies. 13. Suomalainen raamattu. 14. Joululahjoja. 15. Ostajia ja myyjiä. 16. Ruhtinatar Radzivil. 17. Ratsastushuone ja kirkkopiha. 18. Miinoja ja vastamiinoja. 19. Korkeudet ja syvyydet. 20. Tuhkimus. 21. Kuka on maankavaltaja. 22. Riseberga. 23. Regensburg. 24. Elämää koskevia kysymyksiä.
1. Laineitten lelu.
Näe itsesi kuvassasi!
Syyskuun 16 päivänä 1642 nosti hänen majesteettinsa sotapriki, Andromeda, purjeensa lähteäkseen Turusta Norrköpingiin, siellä vaihettaaksensa kuusitoista malmitykkiä yhtä moneen halvemmasta metallista valmistettuun rautatykkiin. Nämät olivat sitä oivallisempaa laatua, jota kruununkommissarius, herra Louis de Geer, äsken oli ruvennut valmistamaan hollantilaisen sotalaivaston mallien mukaan. Andromeda oli kruunun merivenheistä kelvollisuutensa vuoksi tunnettu ja sai nyt tilaisuuden paremmuuttansa osottaa. Se oli nyt Gottilaisen Hiekkaluodon kohdalla, Itämeren keskellä, kun päiväntasaus-tuulet sen yllättivät, ja sen täytyi kovin pyrkiä tuulen puoleen voidaksensa suunnata vastapäätä olevaan Norrköpingiin. Itämeri on, kuten tunnettu, epäluotettava: se alkaa äkkiä kuohuella ja yhtä pian se jälleen taas tyyntyy, mutta näytettyään hyrskyvää, raivoisaa luonnettaan, ovat sen rantamat pirstaleita täynnä.
Oli puolipäivän aika, sateli vähän väliä, ja lounastuuli, joka vapaasti saattoi puhaltaa etelässä päin olevan avaran, aukean meren yli, raivostui yhä hurjemmaksi, kun se oli kokoon pusertunut Kalmarin salmessa, nuollut Ölannin kalkkitomuja ja tehnyt pukinhyppäyksen Gotlannin luoteisen rannikon yli. Meri oli hirveän korkeissa aalloissa, Andromeda purjehti ylihanka-tuulta ja pyrki turhaan ruotsalaisen vallin turviin. Se keikkui ja kallistui niin, että sen raakapuut saattoivat kastaa itseään valkoisiin, vaahtoaviin aaltoihin. Sen kansi oli vinossa. Siinä oli vaikea pitää tasapainoa ja totella käskyä. Kaikki, mitä irtainta oli laivalla, kierieli suojapuolelle; laine laineen perästä syöksyi kohisten alihangan keulan kyljen yli. Mutta perille piti Andromedan päästä, se oli suomalaisista aineksista, ja rakennettu Reposaaren laivaveistämössä lähellä Porin kaupunkia. Ja ikään kuin tämä ei olisi kylliksi voinut todistaa sen kansallista itsepintaisuutta, oli laivan kuljettajana nuori Herman Fleming, jonka koko suvun tiedettiin olevan ykspäisin kaikista ykspäisistä suomalaisista.