Talvi-iltain tarinoita 1 / Kuninkaan hansikas. Linnaisten kartanon viheriä kamari.

Produced by Tapio Riikonen
Kuninkaan hansikas. Linnaisten kartanon viheriä kamari.
Kirj.
Suom. Ilmari Jäämaa
Ilmestynyt ensimmäisen kerran Porvoossa WSOY:n kustantamana v. 1909.
Kustaa III:n muistosta Suomessa. 1. Helsinki: Suursaari. 2. Suursaaren taistelun jälkeen. 3. Savon erämaat. 4. Rautasaari. 5. Armollinen rouva. 6. Valtakunnan rajalla. 7. Ensi rakkaus. 8. Kamarineuvos Sivert. 9. Savonlinna. 10. Ensimmäinen ruutisuoni räjähtämäisillään. 11. Korkeakoski. — Kymi. 12. Lennart Croneld ja hänen isoisänsä isä. 13. Korpraali Turkki. 14. Anjala. 15. Kymenkartanon kalastajamökki. 16. Kuninkaan hansikas. 17. Jälkeenpäin.
1. Littowit. 2. Asessori Jaakko von Littowista. 3. Syrjäkosken Winterloo. 4. Luistinretki. 5. Ringa neidin seikkailu. 6. Arkkitehti. 7. Muudan seikkailu ja kaksi kosintaa. 8. Hovimestarin kertomus. 9. Viheriä kamari. 10. Kummittelua. 11. Herrallemme tehty tunnustus. 12. Väsymätön kosija. 13. Valinta. 14. Miljoona. 15. Jaromir Borotinin linnassa. 16. Talvinen retki. 17. Waterloon taistelu. 18. Waterloosta paluu. 19. Aallotar ja kysymys. 20. Viimeinen ilta Linnaisissa. 21. Kiusaus. 22. Yöllisiä vieraita. 23. Kohtalottaren uhri. 24. Viheriän kamarin kummitus. 25. Winterloo, Kaarle-Szistovo-Littow ja Viheriä kamari. 26. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin.
Viiteselitykset.
Historiallinen kertomus Kustaa III:n ajalta
Siihen aikaan, jolloin Regnérin ensimmäiset alkeet sisälsivät suunnilleen kaiken sen historiallisen tiedon, mitä suomalaisen koulupojan arveltiin tarvitsevan oppia, ja ennenkuin vielä Ekelund vainajan tarinoita alettiin käyttää makupaloina, joilla poikia houkuteltiin mieltymään karvaaseen luettavaansa, oli meillä nuorilla kaikenlaisia kummallisia ajatuksia menneistä ajoista. Historia oli mielestämme suuri, vanha, tomuinen kaappi laatikkoineen ja laudakkoineen, jotka oli liimattu aivan täyteen nimiä tai vuosilukuja ja joille oli määrättyyn järjestykseen asetettu kuninkaiksi, keisareiksi, paaveiksi tai sulttaaneiksi nimitettyjä posliiniukkoja. Niillä ukoilla, joita muuten maalailtiin mustiksi ja valkoisiksi miten milloinkin sattui, ei mielestämme ollut mitään muuta tehtävää, kuin sotia keskenään ja siten solmia rauha sekä siirtyä hiukan sijaltaan hyllyllä. Mutta koska tuo kaikki oli vaivalloista muistaa ja unohtaminen tuotti vain patukkaa, niin emme ymmärtäneet, hyödyttivätkö nuo historian kuningasten teot oikeastaan muuta, kuin että hankkivat meille lukemista vastuksiksemme. Mielestämme oli jokseenkin tarpeetonta temmeltää noin jälkeentulevien kiusaksi, ja meidän puolestamme olisi kyllä saatu sulkea tuo vanha kaappi, panna se johonkin nurkkaan ja antaa posliinikuninkaitten parhaan kykynsä mukaan tapella tomuisista hyllyistään.