Erämaan kultaa

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Zane Grey
Englannin kielestä ( Desert Gold ) suomensi
Väinö Nyman
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1921.
Esipuhe. I. Vanhat ystävät. II. Mercedes Castañeda. III. Pako erämaahan. IV. Forlorn River. V. Erämaan ruusu. VI. Yaqui. VII. Valkoisia hevosia. VIII. Blanco Sol juoksee. IX. Keskeytetty lepohetki. X. Rojas. XI. Laavan ja kaktustasankojen poikki. XII. Helvetinkuilu. XIII. Forlorn Riverissä tapahtuneita muutoksia. XIV. Kadonnut poika. XV. Erämaahan vangitut. XVI. Vuoristolampaita. XVII. Merkityksellinen hevosen hirnunta. XVIII. Todellisuus unien asemesta. XIX. Forlorn Riverin salaisuus. XX. Erämaan kultaa.
Kasvot kummittelivat Cameronin silmissä — erään naisen kasvot. Ne näkyivät hänelle sammuvan kenttätulen valkeassa sydämessä, ne kurkistelivat häntä varjoista, jotka liehuivat välkkyvän valon yläpuolella, ne seurasivat aavemaisesti hämärässä hänen ympärillään.
Tänä hetkenä, kun aurinko oli jo laskeutunut mailleen ja kuolon hiljaisuus vallitsi luonnossa, muistui Cameronin mieleen eräs tapahtuma, josta jo oli kulunut pitkä aika. Se oli sattunut hänelle eräässä kodissa Peoriassa; siellä oli hän loukannut erästä naishenkilöä ja menettänyt hänet, sillä hän oli rakastanut tätä liian myöhään. Cameron oli kullanetsijä, yksinäisyyttä tavoitteleva ja synkkiä kallioisia erämaita rakastava henkilö senvuoksi, että hän halusi oleskella yksinään muistellakseen entistä elämäänsä.
Ääni häiritsi Cameronin mietteitä. Hän kohautti päätään kuunnellakseen. Vieno tuuli lietsoi sammumaisillaan olevaa hiillosta, puhalsi kipinöitä ja valkoista tuhkaa sekä ohutta savua ympäröivään pimeyteen. Hänen aasinsa ei näyttänyt kumminkaan pelkäävän. Äkkiä rikkoi hiljaisuuden murmelin karjunta. Se oli omituista, villiä murinaa, ei mitään tavallista haukuntaa, vaan kovaäänistä suden ulvontaa, jossa oli kuin kaipaavaa valitusta. Kun se taukosi, valtasi Cameronin kauhea yksinäisyyden tunnelma. Ääni tuntui kaikuvan edelleen hänen mielessään. Hän ja tämä kuljeskeleva susi olivatkin veljeksiä.