ÄÄNI.
Jo kuljen lumottuna — en tiedä itsekään — kuin huimistunut sokko, mua kutsuu yksi ään’!
Mua kutsuu yksi ääni,
en muuta kuulla voi
mua kutsuu yksi ääni,
oi, kuinka soi, se soi!
Se onkin tuhat ääntä,
ne tulta väreilee,
ne on niin kiihkon hurjat,
ne myötä riuhtasee.
Jo lienen itse ääntä, mi rinnan täristää. Ma syöstään, syöstään kohti — — — kiviseinään murskaks pää — —!