AJATTI TAATTO KARTANOSTAAN.
Nyt turman ruoskat vingahti! ja surman soihdut singahti!
Ajatti taatto kartanostaan, ajatti yöhön asunnostaan, ajatti yöhön tyttölastaan, kirosi kylmä kynnyksellä, kotia käydä kielsi.
Hän vielä viipyy taaton tiellä Anellen auki akkunoita… kun yössä tuulet tohajavat, ja peikot tummat tuijottavat, ja pelko päätä puistuttaa, ja surman pieni sulhoks’ saa.