KUUDANYÖ.
1.
Ja hiiri mun herätti yöllä, se seinääni nakerti niin. Ei pikkunen sievä hiiri mua saanut suutuksiin.
Mut seuraksi sille alkoi sydän-rottani kaivertaa, Se vanha ilkeä rotta, min pettynyt lempivä saa.
2.
Kuin ystävällinen kuuriani
Taas seinille kuvia luo.
Salakummia kuviansa,
ne lauluni vanhat tuo.
Ja ma yöhön kuiskin hiljaa
taas hurmasta suukkojen.
Mut hetken vain ma hehkun
olen kuoleva kukkanen.
Ja kyynel vieriä alkaa,
se kymmenen siskoa saa.
Ne kyynelet juhlia tietää,
sydän suuri kun uinahtaa
3.
Olen lapseksi jälleen tullut, ja sylihin kaipaan vaan. Käsivarsillas minua veisit ja tuutisit uinumaan.
Me puistossa ympäri käytäis,
sinä taruja kuiskisit.
Ikitaruja lemmestä noita,
mitä muillekin laulelit.
Jos totta ne lainkaan ei oisi, osaan valhetta rakastaa —, niin monesta valheesta join jo elon hienointa hekkumaa.
4.
On kumma vaan tuo sydän, kun kaikki se kadottaa, se laulussa suukkoja antaa ja laulussa suukkoja saa.
Eteeriset suukot nää hienot, ne on suita ja sinä ne saat. Ne oikeat suukkosi tiedän, ne pienille tytöille jaat.
5.
On rauhaa nyt jo tullut, sydän hiljaa nyyhkii vaan. Se nyyhkii niinkuin nyyhkis itsensä nukkumaan.
Sinä, rauhaa lemmit, rakas, se eikö ollut niin? Jo kohta mun poskeni peittyy lumikukkiin valkoisiin.