SADESÄÄSSÄ.
Mielihyvin leikkityössä viihdyn päivän hämärvyössä, aikaa tappain kirjoitellen, laulelmia punoellen.
Silloin äkin valo voittaa, päivän pojat maille koittaa, mustan pilven rakosesta tuikahtavat, kaposesta. Yli metsän, nurmen kulkee, hyväilyihin kylmät sulkee, valkojalat järveen kastaa, naurain tervehdyksiin vastaa.
Taas jo kaikkoo varsamaiset, rakastetut veitikkaiset. Pimeämpi pilvi silloin kuusikorven rintaa illoin.
Tuo niin mulle lemmenleikit muistuttaa ja mieleen tuo. Kera nurmen, metsän synkän sateen surun sydän juo.