SUOJÄRVI LIIVINMAALLA
Heinärannat, heterannat, tuuli kylmä kaislaa tuuti, huojui nevan nälkäkoivut, pääni päällä kuovit huuti.
Soitten silmä, umpijärvi!
Suru väijyy alla lumpeen,
murehtivat mustat vedet,
rämeet saartaa järven umpeen.
Kivenkova murhe, jolle itkun iloa ei suoda, silmä, täynnä kyyneleitä, joista yksikään ei vuoda.