TEATERIHUONEELLA JUHLASSA KYLVETTÄJÄIN HYVÄKSI KUOPIOSSA.
Ansainneeko aineheksi,
Ottaa puheeksi pakina,
Sanella saunaväestä,
Kyllin kylpyvierahista?
Vai lie aine aivan huono
Sanella runosanoiksi?
Vaan kuin sanoo sananlasku,
Että kaikki kelpajaakin
Laulajallen virren laadut;
Kun vaan saisi sattumahan
Sanan synnyt syitä myöten,
Luottehet lomia myöten.
Vesi on aivan arvollista
Ollut aikojen alusta.
Vettä kaikki kaipajaapi,
Koko Luojan luomakunta.
Vettä aivan arvosteli
Entiset esi-isätkin,
Koska sanoiksi sanovat
Kalevankin kansalaiset:
Ilma on emoja ensin,
Vesi vanhin veljeksiä.
Entäs nyt nykyinen aika,
Kuin on tarkat tutkimukset
Veden voimasta valittu,
Mitä auttais kylmä kylpy,
Mitä lämmin miellyttäisi,
Mitä savi, mitä suola,
Mitä höyry höydyttäisi —
Etten taida tarkemmasti
Nimittää niitä nimiä,
Mitä saapi saunavieras
Veden voimasta kokea
Kylpytiellä käydessänsä.
Kun on nyt tavaksi tullut,
Kylpykeino keksittynä,
Jota suosii suuret herrat,
Rouvat myöskin rohtonansa,
Viinit, hienot ryökkynätkin,
Ehkäpä ei pahaa tekisi
Höyrykylpy kyntäjällen,
Saada vähän virkistystä.
Mieli maistuisi mesillen,
Hunajallen höyrähtäisi;
Kuten tämän kertojankin,
Kun on ollut osallisna
Kylpijänä Kuopiossa.
Ehkä vaikutti vesikin,
Virkistänyt vanhan mieltä,
Kun hän kiireellä kyhäsi
Runon kehnon kylpijöillen,
Saunaväellen saneli.
KIRURGISESSA SAIRAALASSA OLOSTANI HELSINGISSÄ; 11 p. jouluk. 1898.
Mieleni minun tekeepi,
Ajuni ajatteleepi
Sanoa muuan sananen
Sängyn päältä seljältäni;
Vaan sen arvaa jo alussa
Ettei sairaasta sepästä
Takojata tai'a tulla,
Kun on aju ahtahalla,
Hermot heikossa tilassa;
Ei ne liiku liukkahasti,
Sanele runo-sanoja,
Kun ei mieli mesillen maistu,
Hunajallen höyrähtele.
Onpa käsikin olasta
Kovin käynyt kankiaksi,
Kaiketikin kalvosesta,
Ettei taho tuosta tulla
Miehen mietteistä mitänä.
Luonto kuitenkin lupaapi
Tapa vanha vietteleepi
Että pikkusen pitäisi
Kihnutella kirjoitusta
Mitä mielessä makaapi.
Mitäs virkan vuotehilta,
Sairasvuoteelta sanelen,
Onko lysti olo siinä,
Mieli mukava levätä.
Vaikk' on sängyt säädylliset,
Perin pehmiät levätä,
Aik' on siltä aivan pitkä,
Pääsemistä päivän päähän,
Yöt ne kahta katkerammat;
Tämän tietääpi kokenut,
Kokematon tät' ei tienne.
Viel' on vanhalla varotus
Lause muuan lausuttava
Nuorisollen nousevallen,
Kansallemme kasvavallen,
Kuinka terveys olisi
Katsottava kaikin puolin,
Ettei tuollen turmiota
Tehtäisi tahallisesti.
Terveys on kullan kallis
Kansan kaikella ijällä;
Ei sitä vastaa kullan arvo,
Eikä hopian hyvyydet.
Vielä lausun laitoksesta,
Kodista kirurgisesta,
Kuin on kaikelta kohalta
Juuri julkinen rakennus,
Jossa vissit virkamiehet,
Rohvessoorit rohkeasti,
Tohtorit tekevät työnsä.
Vaikk' on vaivat monenlaiset,
Leikkaukset satalukuiset,
Jotka täällä tehtänehen,
Onnistuu ne oivan lailla;
Kansallemme kallis taito.
Entäs ne ihanat immet
Hellät hoitajattaremme!
Kyllä vaatii virka tämä
Paljon heiltä palvelusta,
Huolellista hoitamista.
Viel' on laitos laitettuna
Siltä kannalta siveeksi,
Ett' on siellä sielun hoito,
Kaikkein kallihin tavara,
Sairahillen saatavana.
Se on herkku hengellinen,
Jota siellä jokaiselle
Täysin määrin tarjotahan.
Ei oo puutosta papista
Siinä selvässä valossa,
Jonka Jeesus jätti meillen.
Kun nyt tunnen terveyteni
Jälleen saaneeni jälellen,
Niin on kyllin kiittäminen;
Ilomielellä iloitsen.
Ja ei oo minulla muuta
Jättää muistoksi jälellen
Tällen Suomen sairaalallen
Kuin tää kehno kiitokseni,
Runomuotohon mukailtu.