XXXIII LUKU.

Sydämen yltäkylläisyydestä.

Edellisissä luvuissa kerrotut tapaukset ynnä muut samanlaiset täyttivät Hullun mielen jonkunlaisella synkällä kauhistuksella. Kummallista kyllä, pelko ei ahdistanut häntä. Hän tiesi, että hän, samoin kuin muutkin, oli tuon ihmeellisen yhdistyksen vallassa, joka oli yhtä salainen ja yhtä turmiollinen tuomioissaan, kuin Indian Thugs'it.[79] Hän tiesi, että hän oli yhtä kiusallinen sen johtajien silmissä ja yhtä varmaan saisi kokea näitten kostoa kuin kukaan niistä miehistä, jotka olivat kärsineet heidän käsissään; vaan kuitenkin hän paljon enemmän ajatteli niitä yleisiä seurauksia, jotka epäilemättä lähtisivät tästä pahasta, kuin niitä personallisia kohtauksia, joitten alaiseksi hän ehkä joutuisi.

Niin muodoin hän kirjoitti yhdelle noista viisaista miehistä ja kertoi heille kaikki, mitä hän tiesi, kaikki, mitä hän pelkäsi. Hän luetteli heille, mitä jo oli tehty, ja ilmoitti ajatuksensa siitä, mitä tulevaisuudessa ehkä tehtäisiin. Hän huomautti heille sitä tosi-asiaa, että nämät teot olivat syntyneet yhteisestä johdattavasta syystä ja kaikki tarkoittivat vapauden hävittämistä ja juuri niitten oikeuksien ja etuoikeuksien käyttämisen estämistä, joitten vahvistaminen ja turvaaminen kaikessa täydellisyydessään kansakunnan puolelta oli ollut sodan koko henki ja olemus. Hän asetti heidän eteensä tuon turhanpäiväisen kerskauksen, jota jo niin monta tuhatta kertaa oli juhlallisesti julistettu maailmalle — että orjuus oli hävitetty ja vapaus perustettu ilman "eroitusta rodun, ihon tai edellisen orjuuden tilan puolesta," vaikka ihmisiä saatettiin semmoisen vainon alaiseksi, joka oli yhtä katkera ja tuskin vähemmän verinen, kuin se, jolla "Verinen Maria"[80] etsi aikansa harha-uskolaisia. "Mitä he tekivät Walters'in", hän kirjoitti, "ja Setä Jerry'n, olisi heidän yhtä hyvin sopinut tehdä minun taikka kenenkä tahansa, jolla oli sama poliitillinen uskonto". Hän näytti, ettei se ollut mikään personallinen viha eikä vastenmielisyys, joka oli saattanut heidät uhriksi, vaan heidän julkinen asemansa ja vaikutuksensa. Hän ilmoitti, että näitä väkivallan töitä ei oltu harjotettu vähemmän, kuin tuhat siinä piirikunnassa, jossa hän asui, ja ettei yhtäkään niistä oltu rangaistu eikä oltu voitu rangaista tavallisissa tuomio-istuimissa sen täydellisen valepuvun tähden, jota käytettiin niiden varovaisuuden keinojen vuoksi, joihin ryhdyttiin ilmi-tulemisen välttämiseksi, ja sen teko-asian takia, että niin suuri osa niistä, jotka kelpasivat jury-miehiksi, aivan todennäköisesti oli particeps criminis.[81]

Hän kysyi, eikö hallitus milläkään lailla voisi menetellä niin, että tämä paha saataisiin kukistetuksi. Koko kirje oli semmoisen sydämen itse-altaista purkamista, joka oli liiaksi täytetty tuskalla toivottomasta taistelosta salaisen ja hellittämättömän vihollisen kanssa. Se oli suorapuheinen, koska se lähetettiin eräälle viisaalle miehelle, jonka kanssa hän oli ylläpitänyt semmoista likeistä yhteyttä, jossa hulluuden välisti sallittiin olla viisauden kanssa.

Vaikka tämä kirje oli kirjoitettu yksityisesti viisaalle miehelle, suvaitsi tämä kuitenkin syystä taikka toisesta julkaista sen sanomalehdissä: seuraus oli se, että Hullu sai vastaan-ottaa enemmän kuin yhden vastauksen siihen. Se vastaus, joka tuli siltä viisaalta mieheltä, jolle hän oli kirjoittanut, oli, vaikka vähän karmea — ikäänkuin se kunnia, jonka hän oli voittanut puollustamalla uudestaan rakentamisen hyvin menestyvää tuumaa, jo olisi hapannut hänen vatsassaan — ainakin suora ja rehellinen ajatustensa puolesta ja ilmoitti epäilemättä tarkasti kirjoittajan katsantotavan: —

Washington'issa, C.V., Marraskuun 10 p. 18—.

Rakas Överstini, — Teidän kirjeenne äskeiseltä datumilta on vastaan-otettu, ja minä olen soveliaasti punninnut sen sisältöä. Se asiain laita, jota te kuvaatte, on epäilemättä varsin huolestuttava ja mieltä masentava; mutta minä en saata ymmärtää, kuinka sitä käy parantaminen jonkun Yhteisen Hallituksen toimen kautta. Tuonoin kapinoitsevat valtiot ovat nyt täydellisesti kuntoihinsa asetetut ja ovat itsevaltaisia republiikeja,[82] joilla on aivan yhtäläiset oikeudet ja sama mahti, kuin muilla tämän Unionin valtioilla. Ne väkivallan työt, joista kerrotte, ovat tietysti loukkauksia niitten lakeja vastaan ja ovat semmoisina rangaistavat niitten tuomio-istuimissa. Se on epäilemättä onnetonta, että näillä tuomio-istuimilla joko ei ole voimaa taikka tahtoa rangaista semmoisia rikoksia; mutta se on semmoinen onnettomuus, jota, siltä minusta näyttää, ei voi auttaa kansallisen lain-säädännön kautta.

Te ymmärrätte varmaan hyvin, ettei Hallitus aina voi ryhtyä noitten valtioin sisällisiin oloihin. Niillä täytyy olla lupa valvoa, johdattaa ja järjestää omia asioitansa, niinkuin muillakin valtioilla. Se on epäilemättä sangen onnetonta; mutta se on paljon parempi kuin murtaa alas taikka sysätä syrjälle Hallituksemme pää-perusaatteet — Konstitutionin[83] pyhät salvat. Yksityisten hankaluuksien ja vammojen täytyy väistyä yleisen hyvän tieltä. Itsehallinnon peri-ajatus on tunnustettava ja voimassa pidettävä, vaikkapa täytyisi uhrata yksityiset edut ja oikeudet. Valtioiden tulee itse varjella omien asukastensa henkeä, persoonaa ja omaisuutta toisien hyökkäyksistä. Kansallis-hallitus ei voi käydä mihinkään toimeen niin kauan, kuin sen olemista ja sen valtaa ei loukata eikä ahdisteta.

Tietysti kaikissa valtioissa aina tavataan esimerkkejä, että kovaa vääryyttä harjotetaan sekä yksityisiä henkilöitä että kokonaisia ihmisluokkia vastaan. Arvatakseni löytyy jokaisessa valtiossa ihmisluokkia, jotka kärsivät vääryyttä ja sortoa; mutta hallituksen ei käy siihen sekaantuminen. Te sanotte, että näitä tekoja tehdään äänestysoikeuden vapaan käyttämisen estämiseksi, enkä minä ollenkaan epäile, että olette oikeassa; mutta minä en ymmärrä, mitä se tähän kysymykseen koskee. Itse asiassa, ystäväni (sillä viisas mies sanoi kaikkia ihmisiä ystäväkseen), on se tarpeellista, että Etelän kansa oppii, mikä näyttää melkein mahdottomalta käsittää niin monivuotisen sotahallinnon jälkeen — että kaikki nämät kysymykset kansalaisten oikeuksista uudestaan rakentamisen tosi-asian kautta ovat lykätyt eri valtioin tuomio-istuimiin ja että konstitutionin hengen mukaan niitten täytyy niissä tulla käsiteltyksi ja ratkaistuksi.

Löytyy kuitenkin yksi seikka, jota suvainnette minun sanoa. Jos Etelän musta kansa ja Unionin miehet toivovat saavuttavansa maan hyväksymistä, kunnioitusta ja siveellistä tukea, täytyy heidän osottaa, että he ovat mahdolliset itsehallintoon, että he pystyvät pitämään huolta itsestään. Hallitus on tehnyt kaikki, mitä siltä sopii vaatia — kaikki, mitä sillä todella oli valta tehdä. Se on antanut mustalle miehelle vaali-uurnan, varustanut hänet vapaan miehen aseella, ja nyt hänen täytyy näyttää itsensä sopivaksi sitä käyttämään. Me olemme valmistaneet häntä vapauden taisteloa varten, ja nyt hänen tulee hankkia itselleen se miehuus, jota siinä tarvitaan. Sama pitää paikkansa köyhän valkoisen ja Unionin miehen suhteen. Sen sijaan, että vinkuvat niitä vääryyksiä, joita kärsivät kapinoitsijain käden kautta, heidän tulisi saattaa arvonsa tunnustetuksi ja kukistaa tuommoinen laiton väkivalta. Heidän pitäisi yhdistyä pannaksensa lakia täytäntöön taikka, jollei lakia saisi noudatetuksi, sitten itseänsä puollustaakseen. Kunkin kansan kelpaavaisuus itsehallintoon nähdään ennen kaikkia siitä, että sillä on taipumus ja kyky puollustaa itseään. Tämä kyky täytyy löytyä, ennenkuin itseänsä hallitsevia yhteiskuntia voi löytyä. Oppi enemmistöjen hallituksesta perustuu siihen ajatukseen, että enemmistö on kylläksi rohkea ja puoltansa pitävä vaatimaan ja säilyttämään oikeuksiansa. On tietysti otaksuttu, että he tekevät tätä laillisella ja rauhallisella tavalla; mutta on myöskin edellytetty, että he kykenevät tämmöiseen puolensa pitämiseen aineellisilla keinoilla, jos vetoaminen väkinäisiin toimiin joskus tulisi tarpeelliseksi. Jollette voi saada suojelusta tuomio-istuinten kautta, minä en ymmärrä, miksette itse suojelisi itseänne. Jos Ku-Klux'it tappavat ihmisiä, mikseivät he tapa Ku-Klux'eja?

Nämät ovat ne kysymykset, jotka syntyvät mielessäni. Minä en tahtoisi ruveta neuvon-antajaksi, mutta minä luulen, että nämä kysymykset ovat semmoisia, joita kaikki järkevät ihmiset varmaan asettavat itselleen tämän asian johdosta.

Suurella kunnioituksella

— — —

Tähän kirjeesen Hullu vastasi, niinkuin seuraa: —

Rakas Sir, — Teidän kirjeenne, joka tuli vastaukseksi minun kirjeeseni tämän kuun viidenneltä päivältä, johdattaa äsken menneitä aikoja hyvin vilkkaasti mieleeni. Minun täytyy kukaties myöntää oikeaksi teidän arvelunne, että Kansallishallitus ei voi sekaantua asiaan muutamia federaalisen republiikimme traditioneja[84] loukkaamatta, mutta ei sen perus-aatteita, eikä suinkaan sen henkeä.

Muistettava on, että nämät valtiot jälleen henkiin herätettyinä — ei, jälleen järjestettyinä — ovat pelkkiä kansallisvoiman luomia. Meidän lainsäätäjät ja teoreetikot[85] ovat tuumitellen ja viisastellen päässeet semmoiseen päätökseen, että, kosk'ei minkään säilyvän oikeuden perustalla saa luopua Unionista taikka Unionia hajoittaa, ei myöskään voi näitä valtioita hävittää. Tyhjäntäpöisen otaksumisen kautta pidetään varmana, että Georgia oli Unionin valtio juuri sinä aikana, jona vihollismielinen hallitus asetettiin sinne, jona tämä hallitsi joka jalkaa sen alasta, vaati uskollisuutta ja veroa jokaiselta sen asukkaalta ja antoi osansa Yhdysvaltojen aseelliseen vastustamiseen.

Tämä on puoli-oppineen tylsä keikki. Kapinan toimi, kun se sen verran menestyy, että se kukistaa yhden tämän Unionin valtion ja asettaa vihollismielisen hallituksen sen sijaan, hävittää tämän valtion. Pettävä kohta on siinä, että käytetään 'valtion' sanaa sen alkuperäisessä eli kansainvälisessä merkityksessä yhdestä kansakuntamme ala-republiikeista. 'Valtio' tässä merkityksessä on yksinkertaisesti (1) erityinen alue, (2) jossa järjestetty yhteiskunta asuu, (3) yhdistettynä oman hallituksen alla. Jos tätä voisi ilman mitään muuta muodostusta sovittaa johonkin meidän valtioistamme, olisi tuo päätös ehkä oikea. Mutta jos mielii tarkoin määrittää yhtä meidän valtiotamme, täytyy lisätä yksi uusi aines, nimittäin (4), jolla on muutamat erityiset ja tyystisti rajoitetut suhteet muihin valtioihimme ja Amerikan Yhdysvaltojen Kansallishallitukseen.

Tämän viimeisen aineksen kapina hävitti ja sen kautta teki valtion tyhjäksi. Kaikki muut Amerikalaisen Unionin valtion ainekset jäivät jälelle, paitsi tämä valtiollinen suhde Unioniin; mutta tämä on juuri se aines, joka on yhtä tarpeellinen valtion olemiselle, kuin henki elämälle. Se se on, joka eroittaa yhden Unionin valtion kaikista muista maailman järjestetyistä yhteiskunnista, joilla valtion nimi on. Teillä saattaa olla kaikki muut ainekset, paitsi tämä, mutta silloin teillä ei ole mikään valtio siinä merkityksessä, kuin me käytämme tätä sanaa, vaan ainoastaan tyhjä luuranko, hengetön ruumis. Se on tämä aines, jonka uudestaan rakentaminen tuotti takaisin. Se on tämä aines, joka on Yhteisen Hallituksen tarkastuksen alla ja joka välttämättömästi on semmoisena pidettävä ja arvosteltava, taikka uudestaan rakentaminen oli selvä ja julkinen anastus.

Teidän mielestänne tämä on hämmästyttävä oppi; mutta jollei se ole oikea, silloin sekä kansakunta että Etelän uskolliset alamaiset ovat mitä vaarallisimmassa dilemmassa. Lienee luvatonta edes otaksuakaan, että se uudestaan rakentamisen tuuma, joka valittiin, ei ollut aivan täydellinen; mutta jos keskustelun vuoksi päätämme sanoa sitä mahdottomaksi panna toimeen ja saamattomaksi, silloin sen väittämis-tavan mukaan, jota te noudatatte, ei löydy mitään parannus-keinoa. Miten puu kaatui, kun valtio Kongressin toimesta laskettiin entiseen asemaansa, siten sen täytyy maata ijän loppuun saakka. Se on niinkuin avioliitto — sopimus, jota ei toinen puoli eikä edes molemmat saa rikkoa, yhdistys, jota ei mikään viha voi koskaan heikontaa eikä hävittää. Jos niin on laita, niin te olette oikeassa, ja meidän vetoamisemme apuun on enemmän kuin turha.

Mutta jos tuossa otaksumisessa olisi perää, kuinka suuri oli niitten rikos, jotka heittivät Etelän köyhälle, taitamattomalle mustalle kansalle, niille harvoille kokemattomille ja tavallisesti alhaisille Unionin ystäville ja vielä harvemmille Pohjan miehille, jotka olivat asettaneet teitänsä tähän maan-osaan, sen tehtävän, sen Herkuleen-tapaisen ja mahdottoman tehtävän — että rakentaisivat itseänsä hallitsevia valtioita, jotka vakuuttaisivat ja varjelisivat kaikkien oikeuksia sekä levollisesti ja iloisesti taipuisivat laillisten enemmistöjen valtikan alle!

Tarpeellista on muistaa, että kehoitus ja pakoitus uudestaan rakentamiseen tuli Pohjasta — ei Pohjan kansan, vaan sen poliitikkojen puolelta. Se pantiin täytäntöön, ei sen vuoksi, että yhteiskunta täällä olisi ollut kypsynyt sen toimiin, vaan poliitillisen voiton ja puolue-vallan saavuttamisen tähden. Minä en moiti tätä syytä; se on juuri se asia, joka tavallisesti tekee puolueitten hallinnon turvalliseksi. Minä viittaan siihen ainoastaan osottaakseni, että me Eteläläiset, alkuperäiset tai muualla syntyneet, emme ole edesvastauksessa niistä vaaroista, jotka nyt uhkaavat sitä työtä, jolle kerta lausuttiin tuo hyväksyvä mahtisana: 'se on tehty!' Kun ennustimme tappiota, niinkuin useat meistä tekivät, niin meitä pilkattiin, niinkuin tyhmiä lapsia; ja kun nyt ilmoitamme selvän tappion, niin meitä kohtaa äreä kärsimättömyys ja meitä käsketään pitämään huolta itsestämme.

Teidän, jotka turvallisesti ja mukavasti istutte nojatuoleissanne Capitolium'in domin[86] varjossa, on kyllä hyvä puhua, kuinka meidän tulee saattaa arvomme tunnustetuksi, suojella itseämme ja kostaa vainoajillemme. Joko te ette ole käsittäneet meidän tilaamme taikka tahdotte pilkata meidän onnettomuuttamme.

Vastustus, minä tarkoitan semmoista vastustusta, joka vaikuttaisi jotakin, on melkein mahdoton. Ensiksi on aina kovasti suuri voima koottu yhtä ainoata henkilöä vastaan. Se ei ole mikään kaduilla melskaava roisto-joukko, paitsi kerääntyneen voiman ja luvun suhteen. Kaikki on edeltäpäin tuumittu ja järjestetty. Hiipien käydään otuksen kimppuun. Se, joka vastustaa, vastustaa aivan turhaan. Olkoon, että hän hurjasti päättää heittää henkensä; mutta hän ei voi saada aikaan mitään muuta, kuin että hän mennessään vie toisen muassaan, ja sekin on sangen epätietoista. Teidän täytyy muistaa, että hyökkäys tehdään ainoastaan yöllä, että se tapahtuu aivan äkki-arvaamatta ja että sitä toimittaa semmoinen voima, jonka luku herättää kauhua. Tätä kauhua aina kartuttaa heidän fantastilliset valepukunsa, jotka myöskin melkoisesti enentävät sivutse ampumista tai haira-iskun mahdollisuutta, jos onneton uhri yrittäisi puollustamaan itseänsä.

Vastustus koston kautta on vielä enemmän mahdoton. Otaksukaat, että miesparvi ruoskii teitä tänä iltana ja te huomaisitte, ettei silmänne voi tunkea heidän valepukunsa läpi eikä milläkään tavalla eroittaa, mitkä he todella ovat, tokko lähtisitte huomenna liikkeelle ja karkaisitte umpimähkään kanssakaupunkilaistenne kimppuun? Taikka rupeisitteko arvaamalla arvaamaan, mitkä hätyyttäjät olivat, ja tappamaan heitä ilman mitään todistusta? Ilmeisesti ette. Semmoista kostoa ei olisi vaikea järjestää. Niin vimmastunut on musta kansa, että he olisivat valmiit antamaan suitsevan huoneen palkaksi jokaisesta verta vuotavasta selästä: todellakin, jollei kylmempien ja viisaampien aivojen neuvo hillitsisi heitä, saisimme pian täällä semmoisen orjakapinan, jonka tuimuus saattaisi San Domingon kauhut vaalenemaan. Jos panisimme teidän neuvonne toimeen, hallitus pian joutuisi välittämään huolimatta muutamien peruslaillisista hankkeista taikka, soveliaammin, peruslaillisista arveluksista. Jättäen silleen sen tosiasian, että tämä on köyhyyden, taitamattomuuden ja kokemattomuuden taistelo intelligenssia, varallisuutta ja taitoa vastaan — pääjuonteiltaan vielä orjallisen rodun ponnistus toista vastaan, joka aina on ollut mainio hallitsemaan — te huomaatte, että koston ajatus, vaikkapa olisi kysymys yhdenvertaisista aseman ja tiedon puolesta, olisi turha ja järjetön.

Mitä valtion virastoihin tulee: tuomio-istuimet, niinkuin olette nähnyt, ovat voimattomat. Tässä maakunnassa, jossa on harjotettu kaksisataa väkivallan työtä, grand jury[87] ei ole yhtäkään kertaa syyttänyt ketään tuomarin edessä. Mahdottomuus osottaa pahantekiöitä niiksi, joita he todella ovat, pelko, joka estää todistusten antamista, ja se tunnettu seikka, että nämät sydän-yön salaamurhaajat tavataan kaikissa jury'issa, tekee tämän voimattomuuden ihan varmaksi asiaksi. Valtion Exekutiivi[88] on sidottu peruslaillisten rajoitusten kautta, jotka ovat monta vertaa vähemmän haaveelliset ja ilmaiset, kuin ne, joita te olette tuonut esiin kansallisen lainsäädännön puollustukseksi. Hän ei voi välittää, missä ei tuomio-istuinten työn-menoa estetä. Hallituksemme koko teoriia ja tarkoitus on tämän oikeuden vahvistaminen kansalaisille. Kaikkien meidän vanhat Oikeuksien selitykset tarkoittivat nimenomaan anastuksen torjumista. Se Exekutiivi, joka rohkenisi järjestää jotakin sotavoimaa suojellaksensa kansalaisia tai auttaaksensa pahantekiäin vangitsemista ja rankaisemista, tekisi sitä ei ainoastaan uhalla tulla salaa murhatuksi vaan myöskin syytetyksi virkavirheestä, alennetuksi virassaan ja häviöön saatetuksi.

Meidän täytyy siis palata alkuperäiseen anomukseemme Kansallishallitukselle. Jos se ei voi antaa meille mitään apua, emme voi toivoa mistäkään mitään. Me voimme vaan huutaa, niinkuin Pietari: 'Herra, auta meitä, me hukumme!'

Tähän kirjeesen viisas mies ei vastannut mitään, vaan ilmoitti jollekulle heidän yhteiselle ystävälleen, että se hänen mielestään osotti hyvin vähän kunnioitusta häntä kohtaan. Sen ajan viisaat miehet pitivät uudestaan rakentamisen kannattajia Etelässä pelkkinä välikappaleina käsissään, joita sopi käyttää, niinkuin nukkeja, mutta moittia, niinkuin miehiä, heidän tekojensa seurauksista. He eivät olleet vielä saavuttaneet tuota hientynyttä julmuutta, joka pani nämät vastaamaan myöskin toisten taitamattomuuden ja hulluuden seurauksista. Se oli jälestäpäin tuleva.