KAHDEKSAS KOHTAUS.
Niilo. Tikka. Heikki tulee, kantaen selässään kolmeatoista hattua ja seitsemää lakkia, jotka kaikki ovat sidotut kiehkuraksi yhteen lankaan.
Heikki. Niilo, tässä on matkalakkisi, jota halusit.
Niilo (ottaa hatut). Mitä tämä nyt taas merkitsee?
Heikki. Herra Jumala! pitäähän meidän ajanhuviksemme tehdä tiliä rikkauksistamme. Sentähden tahdon minä näyttää sinulle tätä kaunista, uudenmoista kiehkuraa. Katsopas vaan, valkea hattu on keskellä, toiset kaksitoista ikäänkuin apostolit sen ympärillä ja seitsemän lakkia niiden välillä, niin että tämä kokonainen harakanpelotus olisi sitä komeampi. Sääli vaan, ettei ne ole vanhain akkojen yömyssyjä.
Tikka. Mitä kummaa tämä merkitsee?
Heikki. Minä selitän sen teille. Kuulkaa isäntä, aikomuksemme on ripustaa tämä koristus teidän huoneenne lakeen kynttiläkruunun asemesta, koska teidän kammarinne näyttävät melkein kaikki olevan jotensakin tyhjät huonekaluista.
Niilo (puoliääneensä Tikalle). Näettehän, onhan minulla koko joukko hattumaakarinteoksia. Sitä paitsi olen keksinyt itse uudenmuotisen hatun, vaan se ei tähän kuulu; pää-asia on, että nuo hatut ovat kaikki minun omani. Te pyysitte taanoin takausta ruuasta ja kortteerista. Minä annan teille nämät hatut. Sen te kyllä hyvin käsitätte, että ne maksavat paljoa enemmän koin mitä minä olen teille rätinkinne mukaan velkaa. Tässä on kolmetoista hattua ja seitsemän lakkia; lukekaatte! — No, mitä arvelette? — Wai tahdotteko ostaa ne minulta, niin sitten suoritan teille velkani.
20
Tikka. Oikein on; kolmetoista hattua ja seitsemän lakkia, kaikki aivan uusia, ikäänkuin hattumaakarin puodista vasta lähteneitä. Waan en minä niitä juuri ostaa tahdo, sillä Jumal' auta en tiedä minne ne panisin. Mutta pantiksi, takaukseksi, kas, se toiselta korvaan soi. Silloin otan ne kiitollisuudella vastaan ja talletan kunnes vekselinne saatte.
Niilo. Minusta olisi parempi, jos te ne ostaisitte.
Tikka. Kyllähän siitä vielä ehdimme tarkemmin puhua.
Niilo. Herra kestikievari! Ottakaa siis nämät hatut ja viekää ne huoneesenne.
Heikki. Mitkä syntiin viettää ihmisraukkaa, hitto ne viimein suuhunsa haukkaa.
(Lauletaan kuin: Janon juoma sammuttaa.)
1.
Tikka.
Kiittää nöyrimmästi saan.
Älkää vihastuko vaan
Minuun raukkahan!
Weijareita täällä käy,
Joill' ei sivistystä näy
Juuri olevan.
2.
Niilo.
Teill' on oikein, kyllä saa
Nyky-aikaan kavattaa
Joka ihminen;
Muuten helpost' tapahtua,
Ettei ruokaa ees saa suu.
Tikka.
Oikein puhutten.
3.
Heikki (Niilolle).
Hattujoukon kummoisen
Söimme hintaan kalliisen!
Synti on se suur.
Saanko hälle sanoa:
"Kiitoksia ruuasta",
Waikk' ei kestäs juur.
4.
Niilo ja Heikki (Tikalle).
Hattujoukon kummoisen
Söimme hintaan kalliisen!
Synti on se suur.
Saamme teille sanoa:
Kiitoksia ruuasta.
Tikka.
Kiittämist' ei juur.
(Hän aukaisee oven Niilolle ja Heikille, jotka menevät sisään.)