KOLMASKOLMATTA KOHTAUS.

Entiset. Wasili. Sopanen. Tikka. Kööri.

(Sävel: Wiikerin Wappu.)

Tervepä teille! Tervepä teille!
Olkaatte terve tullehet meille!
Kansapa teitä taivahan alla
Ottavi vastaan soittelemalla.

Suuret ne juoksee, suuret ne juoksee
Laupeina aina halpojen luokse.
Ei sovi seista, painakaa puuta,
Laulumme kestää kymmenen kuuta.

Wasili (laulukunnalle). Olohkoatten eähneti, olohkoatten eähneti! Jopahan toi kylläh piisoa. Kah, eipähän minuun peäm voineeh siiteä tommohist viuunin, karmasniekan i pussihhuiluhien rämineäh. A kah, kuinpa tuo pesmi pisteä mua niskahan.

(Soitto alkaa uudestaan.)

Miettinen (laulukunnalle.) Hiljaan! Hiljaan! Perkeleen koirat! Komersiraati ei tahdo kuulla enempää.

Wasili (Tikalle, Sopaselle ja Miettiselle). A kah, pyhäät veljeet! Miäpähän tuimoan kutoma minuun tuloo tehtää. Ensistpähän tuloo minuun tehtää kuihtih, i kutama tienkoist parissoa jeäp, a noihan miä teil annaan viinuskan, rommun, kanviärtin, harjuuksiin, markkulmiin i jernastestamentiin ostohoon. (Ottaa Niilon kirjeen taskustansa.) Taassapahan, kah pyhäät veljeet, sain miä pyyntihkirjaan, kussapahan muuan rukoeleeh puoljsatoa solkkovoah; ah, toipahan oloo pätö summaah. (Itsekseen.) Kah, pismaan allah oloo Niiloh Heimoon nimih; minuunpahan pitöö siit pakissa vanhaah Herraah Heimoon kanssah. (Ääneensä.) Pyhäät veljeet, miäpä tuloon kohtai takaasih. Kah, minuun pitöö mänemään Hattuuhmoakarihin kuuloomahan tokkopa hattun oloo valamis. Niättenhän, mua hävetteä, soakelih soikuon, seissaa akkahain yölakki pies tämmöhises suurehees joukoos.

(Menee hattumaakarille.)

Miettinen. Kävipähän paljoa paremmin kuin luulinkaan. Komersiraati on vielä kuitenkin armollinen, vaikka te olette tehneet soitollanne tuhmuuksia hänen läsnä-ollessansa.