KUUDES KOHTAUS.
Entiset. Wiljakainen. Miettinen. Ravintolanvieraita ja palvelijoita. Miettisellä on vielä sanomalehti kädessä.
Kaikki. Mitä nyt? mitä nyt?
Tikka. Hajuvettä! Hajuvettä!
(Palvelijat juoksevat sinne tänne.)
Sopanen (alkaa tointua). En minä tahdo hajuvettä. Antakaa minulle ryyppy viinaa, se on paljoa parempi.
Tikka. Tuokaa kuminaviinaa! Ei, tuokaa tavallista paloviinaa!
(Sopaselle tuodaan ryyppy viinaa.)
Sopanen (juotuansa). Ah, kuinka se helpotti!
(Nousee.)
Miettinen. Oletteko saaneet pahoja sanomia?
Tikka. Minä otan osaa suruunne.
Sopanen. Ei, ei sinnepäinkään. Minä pyörryin vaan pelkästä ilosta.
Kaikki. Ilostako?
Sopanen (mieleltään liikutettuna). Oi, ystävä kullat! Miten saattaisin virkkaa teille tunteeni? Enhän voi puhuakaan! Ko-ko-ko-ko-komersiraati Petrovitsa tulee Käkisalmeen.
Kaikki. Tuleeko?
Sopanen. Hä-hä-hä-hän e-ei tule.
Kaikki. Eikö?
Sopanen. Hän o-o-o-on jo tullut.
Kaikki. Onko mahdollista?
Sopanen (antaa Tikalle kirjeen). Lukekaa itse, Kaarl Ivaanovitsa; minä olen niin pyörryksissä, etten ainoatakaan puustainta tunne.
Tikka. "Ässä", y sanoo y; s, y, s, syster; p sanoo p, e, k; syster pekko. Lukekaa te Matvei Jekaterinovitsa. Kyllähän minäkin lukea osaisin, vaan en enää rillittä näe.
Miettinen (lukee.) "Systerpek heinäkuun 1 päivä. Korkiast kunnioitettavaine herra kupietsa. Nyt mie lähestyn pännää ja läkkii, jolla saan kiruttaa et yhtä tärkiä kui suurki uutine on ilmestynt. Mie saan ilmottaa et komersiraato Petrovitsa on tult ja lähtöö täs silmäräpäykses Käksalmee, mis hää ottaa korttierii Kaarl Iwanovitsan luona."
Tikka. Minun luonani! Mitä kuulen minä?
Miettinen (jatkaa lukua). "Hää, näättähä työ, kulkoo maata myöten, minkä perustuksen syy on se, ettei massina voi kannattaa nii paljo kultaa ja hopiaa, ku hänel on keral, kosk yhen posthevosen pittää juossa 40 kertaa ies takasii. Hää reisuaa Sallaa ja vaik hää ei oo tahtont ilmottaa issiää, nii on hää kuiteki tult tunnetuks siit kultakasast ja erinomaisest antamisestaa, mil hää antaa joka paikas kultaa. Ei hää oo antant köyhil, mut hää auttaa hantvärkkärilöitä, kupetsii, keskievariloita ja kaikkii sil taval, et hää maksaa paljo enemmä ku mitä maksaa. Nii esmerkiks anto hää kymmenä kolikkoo yhest vuraskust."
Wiljakainen. Saakuri soi, jospa olisi sen minulta ostanut.
Miettinen (jatkaa lukua). "— ja tääl Systerpekis polttiniekan veslasist, kuha sai vaan Rajajoon vettä, vaik sekkii olj sekasta ja mutasta. Hää ilossi meit läsnä-olollaa vaa puolj tuntii, paha kyl; ja vaik hää tulj keskel päivää, nii ei kuitekaa savotan ikkunois olt kynttilöitä, sil kosk ei olt pimiä, nii ei myö tahottu tehhä hänel liminatsii; hää tuljki niiku harakka, ettei kukkaa tietänt, kävel ja katsel, jaa-ab, mie voi sannoo, niiku harakka, ja viel sukkelammii läks hää pois, mie voi sannoo, niiku haukka kananpojan perrää. Miul ei oo aikaa ennää kiruttaa teil, mie vaa tahoin suurimas kiiruuves tää kautta ilmottaa teil, et komersiraato Petrovitsa tulloo Käksalmee. Pyyetään suurimal nöyryyvel antamaa anteiks, ettei kirutushiekka oo kuivant ja et kirutusläkki, jota sen pääl kaasin, on viel märkää" — (katsoo tarkemmin kirjettä) eihän tässä näy hiekkaa olevankaan ja puustaimet ovat kuitenkin jo kuivat ja selvät — (lukee) "mut miu pittää laittaa se nii kostian ku se on. Ei mittää muuta täl kertaa ku paljo terveisii; sitä toivottaa teil teijän liukas pismoiniekka Antrei Simenowitsa, Prikassikan pomosniekka Systerpekin savotas." — No ystäväni, mitä itse asiasta arvelette?
Tikka. Komersiraati tahtoo tulla minun luokseni kortteriin! Ja minä, kolhopää, en ole voinut tuota aavistaakaan. Nopeaan! Joutuun! Laittakaa kaikki kuntoon! Siivotkaa huoneet komersiraatia varten, jopa herra Heimonkin huone; hän voipi siksi ajaksi muuttaa kyökkiin. Minä itse asun sillä ajalla vaikka kananhäkissä, tai navetassa, tai missä tahansa. Joutuun, joutuun! ei ole aikaa joutilaisna virua. Nytpä juolahti hyvin tärkeä seikka mieleeni! Pankaa kynttilöitä kaikille ikkunoille palamaan; me tahdomme ottaa häntä vastaan komeammin kuin Systerpekkiläiset. Kuolkaa, Iivana Mihailovitsa, teidänkin pitää panna pari kolme kynttilää hattujen sijaan ikkunalle. Joutuun, joutuun!
(Wieraat ja palvelijat menevät.)
Miettinen. Lähdenpä kiirummiten kotiin pukeumaan raatimiehen virkapukuuni. Jospa soitattaisin avissionikelloa kaduilla, niin kenties ehtisin vielä saada porvariston kokoon ennenkuin hän tulee. Ehkä lienee kuitenkin parempi, jos kokoon itse kaikki ne, jotka kadulla kohtaan.
(Menee.)
Sopanen. Woi, ottakaa minut mukaanne! Taluttakaa minua! Tuskin voin enää jaloillani pysyä, sitä vähemmin avutta kotiin saakka käydä.
(Menee.)