KUUDESTOISTA KOHTAUS.
Miettinen. Sopanen. Tikka, hyvin kaitahihainen, vanhanaikainen hännystakki päällä, pöytäliina käsivarrella ja muutenkin eriskummaisesti puettuna.
Tikka. Mitä, nyt? Onko hän tullut?
Sopanen. Hiin, totta Jumal' auta, onkin, ja te ette ole olleet häntä vastaan ottamassa.
Tikka. Mitä ihmeitä! Missä hän on?
Miettinen. Olkaa vaan levollinen; hän on mennyt Kaarl Ivanovitsalta ostamaan itsellensä uuden hatun.
Tikka. Onko mahdollista! (Huutaa.) Kuulkaa sen perkeleet! Laittakaa kaikki valmiiksi! Pankaa sianläskiä hapankaalin sekaan! Ja kun minä annan merkin, niin soittakaa säkkipilliä!
Miettinen. Minä ja Ilja Jaakkovitsa olimme ensimäiset häntä vastaan ottamassa. Me saamme varmaankin Yrjänän ristin, jonka hän meille palkkioksi toimittaa.
Sopanen. Tahi priljantisen nuuskatoosan kultarahaa täynnä.
Miettinen. Tai kumminkin hyviä silmäneuloja täynnä.
Sopanen. Aina teidän puheistanne huomaa, että te olette räätäli. Kun teillä on raatimiehen virkanuttu päällä, niin teidän tulee unhottaa koko räätälin ammatti.
Tikka. No, mimmoinen hän on puhutella!
Sopanen. Hyvin armollinen!
Miettinen. Hän on komersiraadeista parhainta sorttia. Parhain ihminen mitä maailmassa löytyy.
Sopanen. Ja hän puhuu Suomea…
Miettinen. Kenties paremmin kuin me Wenättä.
Tikka. Hiljaan! hän tulee!
Miettinen (komennoi huutaen). Ottakaa vaari! Rivi-hin!
(Asettuvat juhlallisesti riviin ravintolanhuoneen eteen.)