VI LUKU.
Kahdentoista merkin luonnollinen perustus.
Tämä luku on luonnoltaan enemmän tai vähemmän jälkiluvun tapainen, se ei sisältynyt alkuperäiseen suunnitelmaan, koska tämän käsikirjan ensimäinen osa käytännöllisesti katsoen loppuu edelliseen sivuun.
Pääsyy sen esittämiseen on lyhyesti seuraava:
Pikaisesta silmäyksestä ei suinkaan käy selville, mistä syystä zodiaakki jaetaan kahteentoista merkkiin. "Miksi juuri kaksitoista, miksi ei samalla syyllä joku toinen luku?" voinee moni kysyä. Jos vastaamme, että vanhat olivat tämän jaoituksen hyväksyneet niin lähentelee se arveluttavasti uskontunnustusten ja opinkappaleiden jumaloimista, ja asia ei paljoa parane, jos lisäämme, että kokemus sen vahvistaa, ja on puhtaasti filosoofiselta kannalta joka tapauksessa yhtä epätyydyttävä. Olemme kirjoittaneet tämän luvun osoittaaksemme kahteentoista jaon luonnollisen perusteen.
Selvittäkäämme ensin, mitä todella tarkoitetaan eläinradalla, zodiaakilla. Tässä käytetyssä merkityksessä se on ekliptika ja alkaa "kevättasauksesta", s.o. siitä pisteestä, jossa ekliptika leikkaa ekvaattoria. Toisin sanoen, kevättasauspiste osoittaa Oinas-merkin alkua ja samannimisellä tähtikuvalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Tästä tosiseikasta ei voida kylliksi huomauttaa, koska sellainen mielipide on vallalla, että kun eläinradan tähtikuvat ja sen merkit eivät lankea yhteen, ovat kaikki muinaisille opeille perustuvat astrologiset edellytykset vääriä. Tämä ei suinkaan ole mikään kohtuuton mielipide, vaikkakaan sitä ei vahvista käytännöllinen kokemus.[26] Tällä kertaa täytyy ylläolevan selityksen riittää.
Niinkuin edellä olemme sanoneet, on se eläinrata, jota nykyaikainen astrologi käyttää oikeastaan maan rata. Koska kuitenkin tämäntapaisia aineita käsiteltäessä on mukavinta ajatella maa paikallaan pysyväksi ja aurinko liikkuvaksi, voimme ajatella eläinradaksi sitä vyötä eli jälkeä, jonka aurinko aikaansaa, muutellessaan asentoaan tähtien suhteen vuoden kuluessa; tähdet tulevat silloin taivaallisen piirin tienviitoiksi. Eläinrata esiintyy tässä valossa katsottuna maata eli pikemmin taivasta ympäröivänä vyönä, melkein yhdensuuntaisena ekvaattorin kanssa, jota se leikkaa kahdessa pisteessä, joita kutsutaan Oinaan ja Vaa'an ensimäisiksi pisteiksi, kevät- ja syystasauspäiviksi. Eläinrata alkaa Oinaan ensimäisestä pisteestä, jossa aurinko on 21 p. maalisk., joka päivä alottaa astrologisen vuoden.
Nyt on selvä, että tämä ympyrä, kutsuttakoon sitä zodiaakiksi, ekliptikaksi tai maan radaksi, voidaan jakaa monella eri tavalla.
(1) Ensiksikin yhteen osaan, käyttääksemme paradoksia, epäväitöstä, irlantilaiseen tapaan; toisin sanoen, jätetään se jakamatta. Tämä edustaa maailmankaikkeuden jakamatonta alkutilaa.
(2) Toiseksi kahteen osaan, vetämällä halkaisijan. Luonnossa on kaksi olotilaa, toiminta ja toimettomuus ilmennys ja ei-ilmennys, positiivinen ja negatiivinen, miespuolinen ja naispuolinen. Ja siten on eläinrata jaettu kahteen puoliskoon, valoisa puoli alkaa Oinaasta ja pimeä Vaa'asta. Voimme katsoa ensimäisen puoliskon esittävän miespuolista prinsiippiä — henkeä tai elämää — ja toisen naispuolista — ainetta tai muotoa. Vertauskuvannollisesti esittää niitä aurinko ja kuu.
(3) Kolmanneksi kolmeen osaan piirtämällä kolmion ympyrään. Luonnossa on kolme perusominaisuutta, liikkuvaisuus, hitaisuus ja rytmi (idän filosofian tutkijat tuntevat ne rajas, tamas ja sattva nimityksillä), ja jos jaamme yllämainitulla tavalla ympyrän kehämme kolmeen yhtä suureen kaareen, saamme näiden kolmen ominaisuuden zodiakaaliset vastaavaisuudet, jotka astrologisella kielellä kutsutaan "kardinaalien", "kiintonainen" ja "sopusointuinen" (common). Näitä kolmea Ainoan Ijankaikkisen Voiman ilmennystä edustaa kaikissa uskonnoissa jumaluuden kolme persoonaa, (Lat. persona = naamio, esitys) kolminaisuuden kolme määrääjää. Tämä zodiaakin jaoitus on ylen tärkeä ja edempänä puhumme siitä enemmän. Tällä hetkellä on kylliksi mainita vielä kerran nuo kolme termiä sekä vastaavat "perusliikunto-tavat".
Liikkuvaisuus "Rajas" Suoraviivainen liikunto
Jäykkyys "Tamas" Kieppova "
Rytmi "Sattva" Värähtelevä "
(4) Sen jälkeen jaamme ympyrän kahden toisiansa vastaan kohtisuoran halkaisijan avulla neljään osaan. Ehkä muistetaan, että Johannes puhuu Ilmestyskirjassa neljästä suuresta eläimestä, jotka järjestyksessä ovat leijonan, härän, ihmisen ja kotkan näköisiä ja "edestä ja takaa silmiä täynnänsä". Nämä neljä eläintä kuvaavat nyt fyysillisen aineen neljää olomuotoa, eetteristä, kiinteätä, kaasumaista ja nestemäistä, paremmin tunnetut vanhojen alkemistien "neljänä alkuaineena" — tuli, maa, ilma ja vesi.
Ei ole tarpeen jatkaa zodiaakin jakamista. Tähän astisessa on kaikki, mitä tarvitsemme: on ainoastaan jaettava kaikki kolme ilmestysaspektia, rajasinen, tamasinen ja sattvinen [eivät mitkään sanat kielessämme vastaa näitä; sattuvimmat ovat ehkä "kineettinen", "piilevä" ja "tasapainossa oleva">[ (astrologiassa kardinaalien, kiinteä ja muuttuvainen) niiden neljällä elementaalisella ala-osastolla saadaksemme (3 x 4 = 12) zodiaakin kaksitoista merkkiä.
Tämä jaoitustapa ei suinkaan ole haaveellinen tai mielivaltainen; se on yhtä tarkasti tieteellinen ja tutkimukselle avonainen kuin valoaaltojen luokitus niiden värähtelynopeuden mukaan.
Uudelta ja oudolta saattaa tuntua ajatus, että kaikella ilmestyksellä — tai ehkä oikeastaan pitäisi sanoa perussäännön jokaisella ilmestyksellä — on kolme oleellista ominaisuutta, jotka määräävät tämän ilmestyksen luonteen. Se perustuu joka tapauksessa tosiseikkoihin. Voiman kolme määräävää ominaisuutta esim. ovat suuruus, suunta ja sovituskohta. Äänen ominaisuudet ovat äänen korkeus, voima ja laatu, paikan: pituus, leveys ja korkeus; ajan: menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus; ympyrän: keskipiste, säde, kehä, olemisen: syntymä, elämä, kuolema; pyhyyden, usko, toivo, rakkaus; jumaluuden: voima, viisaus, toiminta. Lukija voi itse monentaa näitä esimerkkiä, sillä jokaisella minkälaisella ajatuksellisella käsitteellä tahansa on kolme erityistä ominaisuutta, joiden kunkin asianomaisen voittopuolen avulla tämän käsitteen todellisen ilmestyksen luonne määrätään.
Tuskinpa voitanee kieltää totuutta siinä väitteessä, mikä koskee fyysillisen aineen neljää olomuotoa, varsinkin kuin meidän päiviemme himmeitten valosädetten — X- ja N-sädetten — tieteellinen tutkiminen on johtanut käsitykseen, että aineella on hienompi ja ohuempi olomuoto kuin kaasumainen, jota (hienompaa olomuotoa) voitaisiin sanoa eetteriseksi, koska se oikeastaan on tieteen "eetteri". Ei myöskään kiellettäne, että meidän "eetteristen", "kiinteiden", "kaasumaisten" ja "nestemäisten" olomuotojen sijasta saattaa hyvin käyttää vanhoja alkemistisia "elementtiä", tulta, maata, ilmaa ja vettä. Tämä herättää todella ajatuksen, että vanhat alkemistit ovat olleet paljoa tieteellisempiä ja filosofisempia kuin me nykyajan ihmiset olemme aavistaneetkaan. Ehkäpä tiesivät vielä monia asioita, joita me emme tiedä! Miten tämän laita olleekin, voimme joka tapauksessa huomata, että fyysillinen maailmankaikkeus luonnollisesti jakautuu neljään luokkaan, järjestöön tai tilaan, eikä asia muutu, kutsummeko yhtä näistä "eetteriseksi", "sähköiseksi", "loistavaksi" tai "tuliseksi", kunhan vaan tunnustamme sen yhdeksi aineen olomuodoksi. Tämä neliosainen jako muistuttaa neljää ilmansuuntaa, aamua, keskipäivää, iltaa ja keskiyötä; kevättä, kesää, syksyä ja talvea, sekä muita nelijakoisia luonnonilmiöitä, joita lukija mahdollisesti muistaa. Muutamiin näistä palaamme myöhemmin.
Meidän on nyt huomattava se tärkeä tosiseikka, että kolmijako kuuluu periaatteisiin, ideoihin ja ajatuksellisiin käsitteisiin — sanalla sanoen luonnon henkiseen tai elämä-puoleen, suhteellisesti ilmestymättömään, josta tulemme tietoisiksi ainoastaan erityisten individuaalisten ilmennysten kautta jota vastoin toiselta puolen nelijako kuuluu luonnon aineelliseen, aistilliseen muotopuoleen, ilmestyneeseen, varmasti rajoitettuun, jota voimme punnita, mitata ja aistinten todistusten nojalla koetella, jota vastoin henkinen elämä, tullaksensa ymmärretyksi, vaati ylevämpää tajuntaa kuin pelkkää aistillista havaintoa — nimittäin puhdasta ajatuskykyä tai itämaisella kielellä manas.
Siten on meillä kolme alkuperäistä "ominaisuutta", rajas, tamas ja sattva ja neljä alkuperäistä "elementtiä", tuli, maa, ilma ja vesi; asettamalla järjestyksessä nämä neljä elementtiä sen ristin neljään eri päähän, joka piirretään ympyrän sisään ja vetämällä nämä päät eli pisteet kärkipisteinä samaan ympyrään neljä tasasivuista kolmiota, saamme eläinradan 360-asteisen ympyrän, jaettuna kahteentoista, yhtä suureen 30-asteiseen merkkiin.
(Kak)
Ilma Länsi (Vaa) ?
(Ves)
(Kal)
Vesi Pohjoin (Rap) ?
(Sko)
(Jou)
Tuli Itä (Oin) ?
(Lei)
(Nei)
Maa Etelä (Kau) ?
(Här)
Ennen kuin jatkamme, tahdomme suuremman selvyyden saavuttamiseksi yhdistää kahteen tauluun nuo "kolme ominaisuutta" (jotka kuuluvat henkiseen tai "jumalalliseen kolminaisuuteen") [nämä termit ovat ainoastaan niitä varten, jotka ovat tutustuneet ihmisen seitsenjakoon, toiset lukijat saattavat syrjäyttää ne, ilman että kokonaisuus siitä kärsii] ja "neljä elementtiä" (jotka kuuluvat aineelliseen tai "alempaan nelinäisyyteen") sekä muutamat niiden vastineista. Mahdollista on nim., että ne, jotka eivät tunnusta näitä luonnon jaoituksia yhden nimellisinä, hyväksyvät niitä toisen nimisinä. Ensin on siis nuo kolme ominaisuutta:
Liikkuvaisuus; (Oin), (Rap), (Vaa), (Kau); Kardinaalinen;
Suoraviivainen liikunto; Rajas
Jäykkyys; (Här), (Lei), (Nei), (Ves); Kiinteä; Kieppova-liikunto; Tamas
Rytmi; (Kak), (Sko), (Jou), (Kal); Muuttuvainen;
Värähtelevä-liikunto; Sattva
Toimi; Äiti; Toivo; Pronssi; Pää
Valta; Isä; Usko; Kulta; Vartalo
Viisaus; Poika; Rakkaus; Hopea: Jäsenet
Nykyisyys; Maa; Päivä; Valtasävel; Kynä
Menneisyys; Aurinko; Vuosi; Perussävel; Paperi
Tulevaisuus; Kuu; Kuukausi; Välittävä sävel; Muste
Esittämällä täten tarkastamamme kolminaisuuden eri ilmauksia, ylevästä jokapäiväiseen, voimme ehkä ikäänkuin salaa saada käsityksen siitä varsinaisesta aatteesta, josta tahdomme puhua, mutta jota emme sanoin voi selittää. Samalla tavalla voimme saada käsityksen neljästä elementistä.
Tuli (Oin) (Lei) (Jou) Eetterinen aine Jumalallinen maailma
Maa (Här) (Nei) (Kau) Kiinteä " Fyysillinen "
Ilma (Kak)(Vaa)(Ves) Kaasumainen " Mentaalinen "
Vesi (Rap) (Sko) (Kal) Nestemäinen " Astraalinen "
Henki Aamu Itä Leijona Pyrintö (aspiratio)
Aine Puoliyö Etelä Härkä Epätoivo (desperation)
Ajatus Ilta Länsi Ihminen Innostus (inspiration)
Tunne Puolipäivä Pohjoinen Kotka Hengenveto (expiration)
Tahtoa Elämä (live) Käsky Sappi
Tehdä Halpamaisuus (vile) Kuuliaisuus Luu
Keksiä Synti (evil) Harkinta Hengitys
Muodostaa Verho (veil) Vetoaminen Veri
Kuningas Kirkko Höyry Kalsineeraus
Kansa Pankki Rautatie Eriäminen
Hallitus Kirjasto Aikataulu Seulominen
Sotaväki Teatteri Juna Peseminen
Nyt on eläinrata 12 merkkineen rakennettu näiden kahden voimaryhmän yhteisvaikutuksesta — toiselta puolen elämän eli hengen kolme ominaisuutta ja toiselta muodon tai aineen neljä elementtiä.
Vetäkäämme ympyrä ja jakakaamme se kahdesti kahtia vaaka- ja kohtisuoralla halkaisijalla. Tämän voimme kutsua kardinaaliseksi ristiksi; alottaen vasemmalta ja järjestyksessä nimittäen pisteet, saamme T tuli, Z maa, ilma ja 55 vesi; kaikki kardinaalisessa, toimivassa tai rajasisessa tilassa. Vetäkäämme nyt jokaisesta pisteestä tasasivuinen kolmio. Jatkaen samaan suuntaan, kellon tapaan, antaa ensimäinen viiva meille muuttuvan tai sattvisen ominaisuuden, ja seuraava kiinteän tai tamasisen ominaisuuden.
Näin:
Tuli Oinas (Oin) vie meidät Joutsimieheen (Jou) ja Leijonaan (Lei)
Maa Kauris (Kau) " Neitsyyn (Nei) " Härkään (Här)
Ilma Vaaka (Vaa) " Kaksoisiin (Kak) " Vesimieheen (Ves)
Vesi Krapu (Rap) " Kaloihin (Kal) " Skorpioniin (Sko)
Kuviossa ovat nuo neljä kolmiota piirretyt eri lailla, jotta ne eroitettaisiin helpommin toisistaan. Epäselvyyden välttämiseksi ovat nuo kolme ristiä jätetyt pois. Samasta syystä ei myöskään merkitä ominaisuuksien tunnusmerkkejä, jotka selvittävät kolmen ristin ja neljän kolmion keskenäisen suhteen. Lukija voi kuitenkin itse asettaa nämä merkit eläinradan kunkin merkin alle seuraavan neuvon mukaan:
Kardinaalisi merkit (Oin, Rap, Vaa, Kau) merkitään - (suoraviivainen liike)
Kiintonaiset merkit (Här, Lei, Nei, Ves) merkitään O (kieppova liike)
Muuttuvaiset merkit (Kak, Sko, Jou, Kal) merkitään V (värähtelevä liike)
Me olemme nyt valmiit käyttämään hyväksemme kaikkea, mitä mahdollisesti tullaan sanomaan merkeistä, sillä meillä on tässä avain sekä niiden järjestämiseen että luontoon. Lukija huomannee, että vaikka olemmekin laatineet eläinratamme tällä lailla, olemme kumminkin tulleet merkkien tavalliseen ryhmittämiseen: alkaen
Polvet
Kau
Pää Oin Vaa Lanteet
Här Nei
Kak Lei
Rap
Rinta
vasemmalta Oinaalla ja jatkuen kellon viisarin vastaiseen suuntaan on meillä merkit niiden säännöllisessä järjestyksessä — Oin Här Kak Rap Lei Sko Vaa Nei Jou Kau Ves Kal.
Sitten tulemme kysymykseen: "Mikä on eläinrata?" No niin, me voimme pitää sitä aurinkokuntamme Korkeimmasta Hallitsijasta, Aurinko-Logoksesta lähtevänä "astraalisena aurana"; ja maatamme voimme ajatella pieneksi eetterihiukkaseksi, joka kiertää ympäri tässä aurassa (aura = hieno ilmakehä, joka ympäröi jokaista henkilöä tai esinettä ja jonka ominaisuuksien läpitunkema se on) yhden kierroksen vuosittain. Koska tämä aura on sopusointuisasti järjestetty, eikä niinkuin useimpain meidän sikin sokin, kulkee maa toisesta osasta toiseen määrättyinä aikoina, ja kukin osasto eroaa muista vallitsevan ominaisuutensa kautta. Nämä kaksitoista osastoa muodostavat tietysti vuoden kaksitoista "kuukautta", vaikka tähtitieteellinen eli zodiakaalinen kuukausi alkaa kunkin kuukauden 21 päivän tienoissa. Niinkuin edellä on mainittu, katselemme kaikkia näitä seikkoja mukavuuden vuoksi aivan kuin aurinko liikkuisi ja maa pysyisi paikallaan, siis, sen sijaan, että sanoisimme että maa tulee määrättyyn merkkiin, sanomme auringon tulevan vastakkaiseen merkkiin — joka on sama asia. Auringon tulo eri merkkeihin on edellä mainittu.
Ne, jotka ovat lukeneet C.W. Leadbeater'in "Man, visible and invisible" (Ihminen, näkyväinen ja näkymätön), muistanevat, että kirjan lopussa on kuva Mestarin s.o. täydellisen inhimillisen olennon aurasta. Jos me tarkastamme tätä kuvaa, huomaamme sen säteilevän kaikkiin suuntiin fyysillisestä ruumiista ja itsestään jakautuvan (vallan luonnollisesti niinkuin sateenkaari väreihinsä) kahteentoista leikkaleeseen niinkuin vaununpyörän osat tai horoskoopin 12 huonetta. Nyt on jokaisella inhimillisellä olennolla pienessä määrässä juuri sellainen aura. Se ei vielä ole niin voimakas, niin korkealle kehittynyt, ei myöskään niin sopusointuisesti järjestynyt, mutta yleiset piirteet ovat samanlaiset, sillä jokaisella meistä on sisässään "Mestarin" mahdollisuudet. Ohimennen mainittakoon, että juuri tätä auraa edustaa todellisuudessa syntymähoroskooppi.
Juuri samalla tavalla on Aurinko-Logoksen aura jaettu kahteentoista leikkaleeseen, segmenttiin, tai "merkkiin", muistuttaen sitä kaunista äänikuvaa, jonka muodostaa täydellisesti eheä ja sopusointuinen soittoääni. (Katso Margaret Watts Hughes'in The eidophone voice figures.) Eri merkit vastaavat niin sanoaksemme perussäveleen sopusointuisia ylä-ääniä, joka perussävel luonnollisesti vastaa ympyrää kokonaisuudessaan.
Siirtyessämme nyt ihmiskuntaan, tarkastamme ensin kolmea perustyyppiä, "rajasista" tai kardinaalista (toimeliasta), "tamasista" tai kiinteää (elinvoimaista) ja "sattvista" tai muuttuvaista (älyllistä). Tässä on samaa asiaa varten kolme erilaista merkitsemistapaa, filosoofinen, astrologinen ja frenologinen. Koko ihmiskunta jakautuu näihin kolmeen tyyppiin, jokaista tyyppiä vallitsee vastaava ominaisuus — kuitenkin ovat molemmat toisetkin jossain määrin edustettuina, aivan niinkuin kiinteässä kappaleessa joko pituus, leveys tai korkeus voittaa molemmat toiset ominaisuudet mutta kappaleella täytyy kuitenkin olla kaikki kolme ulottuvaisuutta.
Tutkikaamme "rajasisia" tai kardinaalisia (toimivia) henkilöitä. Heillä on frenoloogisen lausetavan mukaan toimelias (motive) luonteensävy ja heidän tunnusmerkkinsä on toimi. He ovat tarmokkaita, yritteliäitä, hääriviä, jotensakin omavaltaisia ja sekoittuvat mielellään toisten asioihin. He ovat alati liikkeellä, usein näkee heidät kaduilla tai raitiotievaunuissa, ja nopeus ja voima sekä ajatuksessa että teossa näyttää olevan heidän suurin käsityksensä hyödystä. Näyttää siltä niinkuin eivät suuriakaan välittäisi tehdä jotakin — mutta pyydäppä heitä istumaan hiljaa muutaman hetken tai kuuntelemaan kärsivällisesti pitkäveteistä puhujaa! Juuri tämänkaltaiset henkilöt saavat helposti sen päähänpiston, että liikeasiat ovat kaikki kaikessa. Heidän mielestään ovat filosoofit pelkkiä houkkioita, jotka tuhlaavat aikansa tyhjään puhumiseen ja viisastelemiseen.
Voisi täyttää monet sivut kuvailemalla jokaista näitä kolme tyyppiä, mutta meidän täytyy nyt ainoastaan aivan lyhyesti käsitellä kutakin. Lukijan ei sentähden millään lailla tule ajatella, että nämä muutamat huomautukset sisältäisivät seikkaperäisen luettelon niistä hyveistä tai paheista, jotka näille tyypeille ovat ominaisia. Niitä pidettäköön ainoastaan "pikakuvina", vaikkakin ne pari selittävää sanaa, jotka ovat lausutut, voivat mahdollisesti olla jonkinmoisena lähtökohtana aineen tarkempaan tutkimiseen. Kardinaalisten merkkien hyveet ovat toimi ja tekeminen, niiden paheet hävitys ja voimanhukka. Ne vastaavat maata eli nousevaa merkkiä.
"Tamasiset" eli kiinteät henkilöt ovat täydelliset vastakohdat. Heillä on elinvoimainen luonteensävy. He nauttivat elämästä ja ovat levollisia. He eivät rakasta vaihtelua, ainakaan sen itsensä takia; mutta kun heittäytyvät toiselle tolalle, tapahtuu se perin juurin kuten maanjäristyksen jälkeen. Sen jälkeen ovat taas kiinteitä — seuraavaan maanjäristykseen. Kuten eräs nykyajan kirjailija on sattuvasti lausunut, "he seisovat paikallaan ja maailma pyörii heidän kanssaan". Yhden asian he ymmärtävät täydelleen ja se on perinpohjaisuus. Kun "kiinteä" henkilö ottaa jonkun asian tehdäkseen, tekee hän sen perinpohjin, olkoon hyvää tai pahaa. Heidän huomattavin hyveensä on vakavuus ja heidän paheensa itsepäisyys. He vastaavat aurinkoa.
"Sattvisilla" eli muuttuvilla henkilöillä on älyllinen luonteensävy. Tämä tyyppi on kahden edellisen välillä, vaikka kummastakin eroitettuna. Se edustaa ihmiskunnan vaihtelevaa, mukautuvaa elementtiä ja sen perusominaisuus on sympatia. Eivät kuitenkaan kaikki "muuttuvaiset" ihmiset ole miellyttäviä, samaten kun eivät kaikki ole todella sattvisia: ihmiskunta ei kokonaisuutena vielä ole saavuttanut sitä kehityksen kohtaa, joka vaaditaan tämän tyypin ilmestymiseen. Muuttuvaiset merkit edustavat siis eräässä merkityksessä niitä tarkoitustaan vastaamattomia ja epäonnistuneita olentoja maailmassa, joilla ei ole kylliksi kardinaalisten merkkien lujuutta taikka kiinteiden "arvoa ja merkitystä" esiintyäkseen hallitsijana tai voittajana jollakin alalla. Toiselta puolen pidetään heistä tavallisesti paljon enemmän kuin muista tyypeistä ja ovat usein toisille "kaikki kaikessa". Niiden hyve on mukautumistaito, niiden pahe epäröiminen. Ne vastaavat kuuta.
Sen jälkeen on meidän tarkastettava neljää elementtiä — tulta, maata, ilmaa ja vettä.
Tuli vastaa henkeä ja sitä luovaa voimaa, joka alati muodostaa ja muuttelee muotoja, yhä luovana ja hävittävänä. Se vastaa myös Jupiter ja Mars planeettoja, luonnon miespuolista prinsiippiä.
Maa vastaa ainetta, "mulaprakriti", tiivistävää tendenssiä, kiinnittävää, hillitsevää, sitovaa, rajoittavaa, toteuttavaa voimaa, joka aina ympäröi henkeä muodoilla ja pakoittaa sen jäämään niiden kahleisiin, tai ainakin painamaan niihin oman leimansa. Se vastaa luonnon naispuolista prinsiippiä, Venusta ja Saturnusta.
Ilma vastaa ajatusta (mind), tuota ihmeellistä kaksinaista muokkailijaa (dual-tempered manipulator), joka itsessään ei ole henkeä eikä ainetta, mutta osa kummastakin, ollen henkeen verraten aineellinen ja aineeseen verraten henkinen. Alati se järjestää, luokittaa ja muuttelee muotoja ja on siten myös muotojen rakentaja, mutta myöskin niiden hävittäjä. Se vastaa Merkuriusta, mies- ja naispuolista eli lapsi-prinsiippiä, ollen sisäisesti hermafrodiitti.
Vesi vastaa tunnetta, maallisten muotojen liuvotinta ja ilmamuotojen kannattajaa; välittäjää ja uudestaan synnyttäjää. Vettä käytetään sekä kiinteiden että kaasumaisten aineitten pesemiseen ja tulen sammuttamiseen. Ja vesimerkkien luonteenomaisia ominaisuuksia voidaan käyttää kaikkiin samantapaisiin tarkoituksiin, mielen tai ruumiin puhdistamiseen, taikka kummankin tahraamiseen, asiainhaarojen mukaan. Se on passiivinen eli puolueeton.
Jos lukija omistaa muutamia minuuttia tämän taulun tutkimiseen ja sitten lukee merkkien lyhyet selitykset 37 ja 38 sivulta äsken sanotun valossa, niin on hän löytävä perusteen paljolle, joka ensin on näyttänyt hänestä sangen mielivaltaiselta, kun taas 60 sivulla oleva kuva esittää paljoa paremmin kuin mikään sanallinen, vaikkakin tarkka kuvaus eri vaikutusten yhteistoiminnan.
* * * * *
Jäljellä olevat luvut on sarja kirjoituksia, jotka tek. aikaisemmin on julaissut "Modern Astrologyssä" (liite 1904). Ne ovat julkaisijan luvalla tähän uudelleen painetut, koska ne käsittelevät kysymyksiä, jotka johtuvat useimmille edelliset sivut lukeneelle henkilölle ja koska tek. ei luule kykenevänsä selvemmin asiaa selittää, kun hän sen niissä on tehnyt. On mainittava että jokainen kirjoitus alkuaan oli aijottu vasta alkaville; mahdolliset toistelut ja epäjohdonmukaisuudet suotanee sentähden anteeksi.