XIII LUKU.
Ennustamisen ja astrologian suhde toisiinsa.
Pintapuolisen tarkkaajan mielestä saattaa tämä asia näyttää päivänselvältä. Sillä maailmanmiehen kannalta katsottuna saattaa luulla astrologian yksinomaiseksi tehtäväksi "tulevaisuuden ennustamisen"; sillä ei olisi sen enemmän syytä olemassa-oloonsa, vaan olisi se käytännöllisesti katsottuna yhtä tarpeeton kuin tuo suuresti ylistetty tähtitiede. Voisi siis aivan yksinkertaisesti sanoa: edellytys, astrologia; seuraus, ennustaminen.
Mutta filosoofinen aisti, joka enemmän työskentelee saavuttaakseen totista tietoa ja tutkiakseen elämän syvempiä salaisuuksia kuin tarkatakseen markkinoita ja kootakseen rikkauksia — se näkee kysymyksen aivan toisessa valossa. Todella tieteellinen aisti, joka on tullut siihen johtopäätökseen tai ehkäpä vaan arvioimaan, että astrologia perustuu luonnonlaeille, hän arvostelee ennustuksen ja astrologian suhdetta samaten kuin kemisti arvostelee koetuslasi-koetta — jonka on tehnyt ainoastaan näyttääkseen totuuden (tai missä määrin on lähennellyt sitä) tunnetuista yleisistä laeista johdetuissa päätelmissään. Sillä tieto tulevista tapahtumista ei sinänsä anna taitoa muuttamaan asiain kulkua; siis ei voi ajattelevalla ihmisellä olla suurtakaan halua kurkistaa tulevaisuuteen ainoastaan saadakseen tietää "mitä tulee tapahtumaan", t.s. tyydyttääkseen uteliaisuuttaan; ja hän on siitä syystä karttava kaikkia ennustuskokeita ainoastaan niiden itsensä tähden.
Tässä kuulen jonkun muistuttavan: "Mutta miksi ette kaiken terveen järjen nimessä voi välttää sitä, minkä tiedätte tulevan tapahtumaan?"
Tämä on varsin oikeutettu kysymys, vaikka siinä on eräs poikkeus todistelun suorasta viivasta. Lyhyesti sanoen on syy se, että te ette tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Kaikki astrologiset ennustukset, persoonalliset, yleiset ja kansalliset riippuvat määrättyjen vaikutusvoimien tuntemisesta, jotka toimivat määrättynä aikana. Ja jokainen yritys ennustaa varmasti perustuu otaksumalle, että kyseessä olevat henkilöt näiden vaikutusten alaisina toimivat juuri samalla lailla kuin arki-ihminen tiettävästi toimii samojen asianhaarojen vallitessa. Täydelleen yhtäpitävän tapauksen antaa ennustus polkupyöräilijästä, jonka sanottiin kaatuvan eräällä määrätyllä, liukkaalla paikalla radalla — yhdeksässä tapauksessa kymmenestä toteutuu ennustus. Mutta tästä ei seuraa, että määrätyt vaikutusvoimat välttämättömästi aina aikaansaisivat samoja tuloksia, sillä lopullinen tulos on vaikutusvoimien ja välittävän mediumin yhteistyön kokonaissumma. Toisin sanoen, ihminen on tekijä, joka on otettava yhtä paljon lukuun kuin planeetat. Ja vaikka on täydellisesti totta, että useat ihmiset tulevat vastaamaan määrättyyn vaikutukseen tavalla, jota tuskin voi kutsua muuksi kuin puhtaasti koneelliseksi, löytyy kuitenkin muutamia poikkeuksia, jotka saavat luulotellun profeetan tasapainosta ja antavat tilaisuuden panettelijoille.
Luonteen vaikutusta kohtaloon kosketeltiin kuitenkin jo kylliksi edellisessä luvussa, eikä tarvitse nyt ryhtyä siihen.
Tekijän mielestä on ennustaminen suuressa määrin omiansa koettelemaan viisaan astrologian tutkijan tietoa niistä yliaistillisista käsitteistä, joilla hän työskentelee, toisin sanoen, se on omiansa kehittämään hänen arvostelukykyään, kykyä vertailla toisiinsa tendenssejä, jotka niin sanoaksemme ovat jonkinlaisessa kulmasuhteessa toisiinsa ja määrätä näiden tulosvoima siinä suunnassa, jossa kokeen tai ennustuksen esine tulee liikkumaan.
Tuskin saattaa odottaa, että tilapäinen lukija ilman muuta on hyväksyvä sen, minkä hän arvattavasti katsoo sangen kylmäveriseksi koetukseksi päästä toteenkäymättömien ennustusten vaikeuksista. Moni on kuitenkin huomaava sen totuuden itusen, joka löytyy annetuissa selityksissä.
Vaikeus on puhtaasti objektiivisen aistin harkitsemistavassa. "Joko asia on niin, tai se ei ole", on mielilause, ja jonkinlaista osittaista menestystä eivät tunnusta tämäntapaiset hiukan pintapuoliset ajattelijat. Tosin voi syystä yhä edelleen väittää, etteivät minkäänlaiset selitykset tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, ettei joku määrätty ennustus ole sanotulla tavalla käynyt toteen. Mutta se ajattelematon otaksuma, että tämä todistaisi sen ajatusjärjestelmän välttämätöntä heikkoutta, jolle ennustus perustettiin, tai ainakin kyseessä olevan tietäjän epäluotettavuutta, on yhtä anteeksiannettava kuin ajatusjohdoton. Ja sellainen ylenmääräinen ajatusten sekavuus tai suhteeton arvostelu, jota tässä väitteessä pysyminen osoittaa, ei varmaan saisi rangaistuksetta esiintyä jossakin todella tärkeässä tapauksessa — kuten esim. hovisääntökysymyksessä tai pyynnössä tuloveron vähentämisestä!
Vaikka lopultakin täytyy tunnustaa, että astrologia tuo esille täydellisen Lain, joka yksin voi selittää inhimillisen olennon yhdistetyn luonteen, niin löytyy aina ihmisiä, jotka ainakin alussa tahtovat koetella mielestään järjestelmän "todellista" arvoa, ja sen puhtaasti maailmalliselta näkökannalta. Sentähden ei ole ihmeteltävä, että tämänlaatuiset tutkijat kernaasti tahtovat tietää, "kenen kanssa menevät naimisiin", "koska", ja "minkälainen tuo henkilö on", vieläpä "minkälaiset hänen silmänsä ovat".
Ensinnäkin on huomautettava, että tämäntapaiset kysymykset kuuluvat merkityksettömimpiin kokeisiin, joita astrologille voi asettaa, sillä ylipäänsähän pidetään yhteiskunnallisia tapoja, lakitieteellisiä tai uskonnollisia menoja naimasopimuksen tekemistä tärkeämpänä. Usein esim. tapahtuu, että joku kysyy, "joutuuko hän milloinkaan naimisiin", ja jos taas astrologi seuraisi menneitten vuosien vaikutuksia, huomaisi hän kysyjän olleen sanan varsinaisessa merkityksessä jo vuosikausia naimisissa. Myöskin tehdään kysymyksiä, jotka koskevat arvopapereita ja osakkeita, liiketoiveita j.n.e., jolloin odotetaan astrologin voivan ennakolta määrätä tapauksen ajan, vieläpä sen tarkan luonnonkin, ja muutamissa tapauksissa päivän, jolloin se tapahtuu!
Totta puhuen, voi hän ainoastaan yleistyttää. Kuitenkin on tämä yleistyttäminen, vaikkakin määräämätön, älykkäälle ihmiselle jostakin todellisesta merkityksestä; ja itse asiassa tulee hän ehkä paremmin toimeen ilman läheisempiä yksityiskohtia, joskin niitä olisi mahdollinen antaa, sillä silloin on paljon pienempi vaara tarjolla, että tarmo veltostuu, toiselta puolen pelosta — ja toiselta onnellisen tulevaisuuden seikkaperäisestä tietämisestä.
Edellisessä luvussa kosketeltiin sitä todellista syytä, miksi on mahdoton ennakolta tietää yksityisseikkoja, eikä siis tarvitse sitä edelleen selittää; sen sijaan tahdomme esittää yhdenmukaisen tapauksen jokapäiväisestä kokemuksesta. Tähtitieteilijä voi tarkkuudella ennakolta määrätä päivän, milloin pimeys tapahtuu, sekä ne paikat maanpinnalla, mistä se näkyy. Kuitenkin on hänen mahdoton sanoa, onko ilma selvä vai pilvinen. Ja mitä tulee viimeisessä tapauksessa "näkyväisyydestä?" Samaten ei voida ennustaa ihmisen elämänkohtalon yksityisseikkoja, ainoastaan ilmoittaa sen yleiset piirteet.
Sanotun kuvauksena ja esimerkkinä ennustuksista, jotka sisältönsä, vaikka ei kirjaimensa puolesta ovat käyneet toteen, kerrottakoon seuraava:
Eräs tekijän ystävistä vieraili sukulaisensa luona ja varoitti erästä perheen jäsentä että kuu ja Mars edellisen "suuntaamisen" kautta olivat hänen horoskoopissaan tulleet vastakkaisiksi. Asianomaisen kysymykseen, mitä tämä merkitsisi, vastasi hän: "Se pyrkii tekemään teidät alttiiksi vaikuttimille, huolimattomaksi, ajattelemattomaksi, varomattomaksi ja äkilliseksi teoissa; joudutte sentähden helposti ajattelemattomuuden vaaroihin ja huoliin." Hän kysyi edelleen: "Millä tavoin tulen kärsimään?" "No niin, sanoakseni yhden asian, koska teillä on keittiö-osaston ylin valvonta, niin neuvoisin teitä varomaan tulta, veitsiä ja leikkuuaseita yleensä."
Nyt kävi niin, että tuolla määrätyllä ajalla tapahtuikin onnettomuus, mutta ei tulen kautta, ei myöskään minkäänlaisen leikkuu-aseen aiheuttama, vaan kun kyseessä oleva nainen tuli nopeasti portaita alas, kompastui hän sankoon, jonka palvelustyttö oli siihen jättänyt, ja tällä tavalla, eikä niinkuin hän oli odottanut, tuli onnettomuus, sillä hän sai syvän haavan reiteensä. Parannuttuaan sanoi hän, että koska onnettomuus ei ollut tulen tai leikkuuaseen aikaansaama, ei varoitus ainoastaan näyttäytynyt tarpeettomaksi, vaan osoitti myöskin astrologian hyödyttömyyden — ettei sanoisi "petollisen vaativaisuuden". Totisesti ei voi sanoa tätä liian järjettömäksi väitteeksi ja vaikkapa niin olisikin, voi tuskin sellaisten asianhaarain vallitessa odottaa filosoofista arvostelua. Mutta arvosteleva tarkkaaja huomannee, että 1) edeltäpäin oli sanottu jonkinlaisen onnettomuuden tapahtuvan tällä ajalla; 2) että oli varoitettu huolimattomuudesta. Kun ajattelee, että monet vuodet useampien ihmisten elämässä kuluvat ilman sellaista onnettomuutta, joka pakoittaisi heidät vuoteen omiksi, saattaa 1):n toteenkäymistä tuskin laskea jokapäiväisen elämän tavallisiin vaihteluihin ja toiselta puolen taas tuskin voitanee kieltää, että sangen suuri huolimattomuus — josta erityisesti oli varoitettu — oli aiheuttanut onnettomuuden.
Palataksemme lähtökohtaan — onko hylättävä esim. ennustus "onnettomuudesta matkalla", jos astrologi oli sitä mieltä, että se tapahtuisi rattailla ajaessa, ja todellisuudessa tapahtuikin se vaunua käytettäissä, tai koska hän ainoastaan ennusti onnettomuutta lyhyellä matkalla lähemmin nimittämättä tämän onnettomuuden laatua, ja tulisiko siihen olemaan syynä polkupyörä, automobiili vai juna?