VII.
Europpalaiset Shang-Hai’ssa. Suuret kauppayritykset. — Tataarit. Oliko
Tarasconin Tartarin petturi? Kangastus.
Kerran kuitenkin Tartarin oli vähällä lähteä matkalle, pitkälle matkalle.
Kolme veljestä, nimeltä Garcio-Camus, Shang-Hai’iin siirtyneitä tarasconilaisia, oli tarjonnut hänelle erään siellä olevan konttorinsa johtajapaikan. Siinähän juuri näytti tarjoutuvan hänelle sovelias elämänala; melkoisia affäärejä, koko joukko kauppapalvelijoita komennettavissa, ja kauppasuhteita Venäjän, Persian, Aasialaisen Turkin kanssa, sanalla sanoen, suuret kauppayritykset.
Tartarinin huulilla sanat: suuret kauppayritykset tuntuivat tavattoman juhlallisilta.
Garcia-Camus’ien kauppahuoneella oli sitäpaitsi se etu, että siellä välistä kävi tataareja. Silloin suljettiin ovet nopeasti. Kaikki kauppapalvelijat tarttuivat aseisiin, konsulilippu nostettiin ylös tangon päähän, ja piu, pau, ikkunasta ampumaan tataareja.
On turhaa mainita, kuinka innokkaasti Tartarin-Quijote vastaanotti tämän ehdoituksen; pahaksi onneksi Tartarin-Sancho ei ottanut sitä kuuleviin korviinsakaan, ja koska jälkimäinen oli voimakkaampi, ei asiasta tullut mitään. Kaupungissa siitä puhuttiin paljon. Lähteekö hän matkaan? eikö hän lähde? Lyön vetoa siitä, että hän lähtee, lyön vetoa ettei hän lähde. Kas siinä painava kysymys… Päätös oli se, ettei Tartarin matkustanutkaan, mutta joka tapauksessa tämä juttu tuotti hänelle paljon kunniaa. Se, että joku oli ollut vähällä lähteä Shang-Hai’iin tai että hän sinne todella oli mennyt, oli tarasconilaisten mielestä yhdenveroista. Kun alinomaan puhuttiin Tartarinin matkasta, ruvettiin lopuksi luulemaan, että hän siltä oli palannut. Ja iltaisin klubissa kaikki Tarasconin herrat pyysivät häneltä tietoja Shang-Hai’n elämästä, tavoista, ilmanalasta, opiumista ja suurista kauppayrityksistä.
Tartarin, jolle nämät asiat olivat hyvin selvillä, kertoi alttiisti kaikki yksityiskohtia myöten, ja lopulta tämä kelpo mies ei itsekään ollut vallan varma siitä, oliko hän käynyt Shang-Haissa, vai ei. Senpätähden hän, kertoessaan sadannen kerran tataarien tulosta sinne, viimein virkkoi ihan luonnollisesti: "Silloin minä käsken kauppapalvelijoideni tarttua aseisiin, nostatan konsulilipun, ja piu! pau! ikkunoista ampumaan tataareja". Kuullessaan tämän vapisi koko seura.
- Mutta tästä päättäen tuo Tartarin oli aika valehtelija.
— Ei! ja tuhannesti ei! Tartarin ei ollut valehtelija…
— Ja kuitenkin hänen piti hyvin tietää, ettei hän ollut käynyt
Shang-Haissa!
— Tietysti hän sen tiesi. Mutta…
Mutta, kuulkaa nyt tarkasti. On parasta kerrassaan ottaa selkoa siitä valehtelijan-maineesta, jonka Pohjois-Ranskan asujamet ovat sysännet eteläranskalaisen niskoille. Etelä-Ranskassa ei ole valehtelijoita, ei Marseillessa sen koommin kuin Nîmes’ssâ, Toulousessa ja Tarasconissa. Etelä-Ranskan asukas ei valehtele, hän pettyy. Hän ei aina puhu totta, mutta luulee niin tekevänsä… Hänen niin kutsuttu valheensa ei olekaan valhetta, vaan on jonkunmoinen kangastus.
Niin, kangastus!… Ja hyvin ymmärtääksenne minut, menkääpä Etelä-Ranskaan, niin saatte nähdä. Huomaatte, kuinka aurinko tässä merkillisessä maassa muuttaa kaikki ja tekee kaikki luonnollista kokoaan suuremmaksi. Saatte nähdä nuo pienet Provencen kummut, jotka eivät ole Montmartren kukkulaa korkeammat, mutta jotka näyttävät teistä suurilta, saatte nähdä Nîmes’n neliskulmaisen temppelin, — pienen hyllynmuotoisen koristeen — joka näyttää teistä yhtä suurelta kuin Notre-Dame. Saatte nähdä… No! ainoa Etelä-Ranskan valehtelija, jos sellaista yleensä on, on aurinko… Kaikkea, mitä se vain valollaan koskettaa, se liioittele!… Mitä oli Sparta loistoaikanaan? Pieni kauppala… Mitä oli Atena? Korkeintain aliprefektin asuinkaupungin kokoinen… ja kuitenkin ne historiassa näyttävät meistä äärettömän suurilta kaupungeilta. Se on kaikki vain auringon vaikutusta…
Vieläkö tämän jälkeen ihmettelette, että sama aurinko, joka valaisee Tarasconia, on saattanut tehdä entisestä varusmestari Bravidasta, kelpo päällikkö Bravidan, nauriin kokoisesta kasvista jättiläispuun, ja miehestä, joka oli tuuminut lähteä Shang-Hai’iin, miehen, joka siellä oli käynyt?