LAULU SAPFOLTA.
RAKASTETULLE TYTÖLLE.
Miesi miekkoinen, jumaloinki verta
On se mielestäin, joka vastapäätäs
Istuen viipyy, ja puheesi kauniin
Kuiskehen kuulee;
Tai näkee sun suus' hyminän suloisen.
Tuo jo rinnassain syämen sytyttää.
Mutta kuin silmäs' minä nään, katoopi
Ääniki kohta.
Kieli kangistuupi, ja jäytäväinen,
Poltto suonissain mua runteleepi;
Silmäin peittää pimeys, ja korvatkin kohiseevat.
Myöspä kasvoiltain hiki kylmä käypi,
Vielä ruumiskin vapisee, ja ruohoo
Kalviamp', kuolleen näköseksi muutun,
Henkiä vailla.