XI.
TYTÖLLE.
(20.)
Frygeinpä kallioille
Niobee kiveksi muuttui,
Ja pääskyläisnä lensi
Pandiionin tytärki.
Mä olla peili soisin,
Jott' aina kahtoisit mun,
Mä vaatteheisi oisin,
Jott' aina kantaisit mun.
Tahtoisin ves'kin olla,
Sun poskes' pestäkseni;
Myös voiet vielä oisin,
Sun, tyttö, voiellakses'.
Sidetpä myös nisilläs',
Ja koorlu kaulallaisi,
Ja kenkäses' mä oisin,
Polettaaksein sinulta.