ALAKULOINEN PÄIVÄ
On järvi kellanharmaa, ja mustat pilvet kulkemaan jo ovat väsyneet. Ne riippuu järven yllä kuin kummalliset varjot vaan tai siivet väsyneet.
Ma askelteni ääntä
kuin joka hetki vavahdan
ja käännyn katsomaan.
Vain jalkojeni alla
ma taitoin kaislan ruskean.
Jään sitä katsomaan —
Niin alakuloisena ma rantaa pitkin kävelen ja jotain ikävöin — Kuin mustat pilvet raskas on yksinäisyys päivien. — Pois täältä ikävöin.