KAUPUNKI
I.
Musta liikkumaton virta, kylmä kivisilta yllä. Hullu kaipuu puristaa mua painajaisen syleilyllä.
Sillan täyttää tulvehtiva, aina uusi ihmishumu. Yksinäisen vaeltajan kiertää sankka, sairas sumu —
II.
Yökahvilan lamput kiiltää, ja huulien punattujen kova nauru ilmaa viiltää, ja lasien särkyminen.
Joka yö sen lamput kiiltää, vain ihmiset vaihtuvat sen. Sama hullu nauru viiltää, ja sama on — särkyminen.
III.
Talot rinnatusten ventovieraat ovat. Taloin yllä tähdet armottoman kovat:
Heikko sortuu siellä
vahvan tahdon alle.
Valta elää suotu
vain on sortajalle.
Kovat kivipiiput siellä yksin tohti nostaa päätään, nousta korkeutta kohti.