KUOLLUT SYDÄN
Meren laulua syvästi onnekasta,
jota kuulin aina ma korvissani,
olen lakannut kokonaan kuulemasta.
— Meren kuva on sumennut sielustani.
Olen polttanut tuhkaksi herkimpäni:
Kuvat, äänet kirkkaat on himmenneitä.
Kivitaakkana kuollutta sydäntäni
nyt kuljetan pimeitä, pitkiä teitä.
Voi enää vain unessa kipeässä
meri joskus laulaa mun korvissani —
Minä itkuuni herään ja pimeässä
kuin mieletön parahdan vuoteellani.