LUMISADE
Putoilee mustille kiville, pimeille kaduille lunta. Käsille, silmihin sataa lepoa: lempeää unta.
Jonnekin etäälle kirposi
sielusta kipeä taakka.
Putoilee viileää lunta
sieluni pohjalle saakka.
Ihmisten silmistä katsoo kuin lapsi: heräävä hyvyys, arka ja uusi rakkaus, kirkkaiden vesien syvyys —