MAJA
Ma sydämestäni nyt majan teen
ja vien sen erämaahan kaukaiseen.
Sen kynnyspuulla istun odottain.
Tuo kaipuu kerran sinut majahain.
Ja takkatulta sulle iltaisin
ma vaalin onnellisin unelmin.
Sa tulet kerran, silmiis suutelen
ma silloin unet syväin metsien
ja vuorten etäisinä siintäväin
ja havun tuoksun, kukkain himmeäin.
Ma oman ikäväni suutelen
ja rakkauden suuren, avoimen
ja yksinkertaisen kuin erämaa,
mi etees rannatonna aukeaa.