MURHE
Voi, että kätes lämmön vangita ma voisin kuin pienen linnun kylmään kätehein! Ma silloin hiljaisesti onnellinen oisin, ja katkeruus ei nousis huulillein.
Voi, että askeltesi kaiku korvistani
ei koskaan sammuis kuulumattomiin:
Sa silloin kulkisit kuin aina rinnallani,
ja murheeni mun sulais kyyneliin.
Voi, että onnellinen muisto hyvyytesi ois suurempi kuin mykkä tuska tää: kun toisiin silmiin hukkuu katsehesi ja minuun enää silmäs eivät nää —