MUSTA TAUTI
Mun sydäntäni musta tauti syö:
sun silmissäsi vieraat silmät nään.
On kuollut rakkautes minuhun.
Ma kivistävään epätoivoon jään.
Sa kuulet sanani ja kuitenkin
jo tuokiossa kaiken unohdat.
Tai ehkä kuunnellut et ollenkaan,
— minussa toista jo kai rakastat.
Sa vanhaa lemmittyäs jotakin
tai uutta muistat, — mua enää et.
Tai rakkautta vain sa rakastat,
vain lemmen nautinnosta suutelet.
Mun sydäntäni musta tauti syö,
mua tuska katsoo silmin verisin,
ja epätoivo lankee ylleni:
sinua itseäs ma rakastin.