KYMMENES KOHTAUS.
Samat.
PAPPINEN (Tulee revolverineen). Tässä on kaksi revolveria. Mutta ennenkun alamme otella, niin pyydän teitä näyttämään miten pitää ampua. Minä en ole kertaakaan elämässäni pitänyt revolveria kädessä.
LUUKKAS. Herra, ole armollinen ja armahda meitä… Hyvä Jumala, auta meitä… Täytyy mennä hakemaan tallirenkiä ja muita miehiä avuksi… Mistä tämä tuho meidän päällemme nyt tulikaan?… (Menee).
RAUHALA (Tarkastellen revolvereja). Niin, nähkääs, on olemassa eri pistoli- ja revolvérilajeja. Niinpä löytyy Mortimerin nallihatturevolvereja yksinomaan kaksintaisteluja varten. Mutta nämä ovat Smith & Wesson rakennetta kolminkertaisella vahvistajalla käsikahakkaa varten. Mainioita revolvereja! Ne maksavat vähintään toista sataa markkaa pari. Revolveri on pidettävä kädessä näin (Näyttää: erikseen). Mitkä silmät! Tulinen nainen!
PAPPINEN. Näinkö?
RAUHALA. Juuri niin. (Yhä asettaen). Sitten vedetään liipasin… tähdätään näin… Pää vähän taaksepäin! Käsivarsi on kohotettava ylös tällä lailla. Sitten pitää tällä sormella painaa tähän — ja siinä kaikki. Mutta pää-asia: ei saa innostua eikä hätäillä tähdätessä… ja on koetettava, ettei käsi vapise.
PAPPINEN. Hyvä on. Mutta sisällä on epämukava ampua, menkäämme puutarhaan.
RAUHALA. Mennään vaan. Mutta minä sanon jo edeltäpäin, että ammun ilmaan.
PAPPINEN. Se vielä puuttui! Miksi?
RAUHALA. Sentähden että… että… No, se on minun asiani!
PAPPINEN. Te ehkä pelkäätte? Aha-a! Ei, hyvä herra, älkää juonitelko! Pyydän, seuratkaa minua! Minä en rauhoitu ennenkun saan lävistää teidän otsanne… juuri tuon otsan, jota niin vihaan! Pelkäättekö?
RAUHALA. Pelkään.
PAPPINEN. Te valehtelette! Mutta minkätähden ette tahdo otella?
RAUHALA. Sentähden että… että… te minua kovin miellytätte!
PAPPINEN (Nauraa ilkeästi). Minä miellytän häntä! Hän uskaltaa sanoa, että minä miellytän häntä. (Osottaen ovea). Saatte mennä!
RAUHALA (Panee revolverin vaieten pöydälle, ottaa hatun ja menee: pysähtyy ovella; molemmat katsovat vaieten toinen toistaan jonkun aikaa; sitten alkaa Rauhala puhua lähestyen epäröivästi rva Pappista). Kuulkaahan… Oletteko vielä vihoissanne? Minä olen myöskin pirun pahalla päällä, mutta, ymmärrättekö… kuinka nyt sanoisin… Se on nyt niin, että… nähkääs… asia on sitä laatua, että oikeastaan… (Huutaen). Niin, onko se minun syyni, että te minua miellytätte? (Tarttuu tuolin selkään; tuoli narisee ja särkyy). Piru ties, miksi teidän huonekalunne noin murenevat! — Te miellytätte minua! Ymmärrättekö? Minä… minä olen melkein rakastunut!
PAPPINEN. Menkää pois, — minä vihaan teitä!
RAUHALA. Jumalani! Millainen nainen! En ole koskaan eläessäni nähnyt edes tuon tapaustakaan! Olen hukassa! Jouduin satimeen kuin hiiri!
PAPPINEN. Menkää pois, tai minä ammun!
RAUHALA. Ampukaa! Te ette voi käsittää, kuinka suloista olisi kuolla noiden ihmeellisten silmäin katsoessa ja sen revolverin kautta, joka on tuossa pienessä pehmosessa kätösessä… Olen tullut hulluksi! Mutta ajatelkaa ja päättäkää heti, sillä jos minä nyt lähden täältä, niin, ei koskaan enää tavata! Päättäkää… Olen kunnon mies; minulla on kymmenen tuhannen vuotuiset tulot… voin ampua vaikka pennin rahaan, joka on heitetty ilmaan… minulla on mainioita hevosia. Tahdotteko tulla vaimokseni?
PAPPINEN (Kiihottuneena heiluttaa revolveria). Taisteluun! Ampukaamme!
RAUHALA. Olen hullu… on ymmärrä mitään (Huutaa). Mies, hoi, tuo vettä!
PAPPINEN (Huutaa). Taisteluun!
RAUHALA. Olen tullut hulluksi, rakastunut kuin poikanulikka. (Tarttuu vahvasti rva Pappisen käteen; rouva huutaa kivusta). Minä rakastan teitä! (Polvillaan). Rakastan hurjemmin kuin koskaan! Kaksitoista naista olen hyljännyt, yhdeksän on hyljännyt minut, mutta yhtäkään heistä en ole rakastanut kuten teitä. Nyt minä olen sekä hapan kuin sitrona että makea kuin siirappi ja mieleni käy kuin taikina… olen tässä polvillani kuin narri ja rukoilen kättänne omakseni… Mutta mikä häpeä! Viiteen vuoteen en ole rakastunut. Vannoin valallani, etten sitä koskaan tekisikään ja nyt yht'äkkiä kävin kuin kärpänen tervaan! Pyydän kättänne! Jaa tai ei! Ettekö tahdo? Olkoon sitten niin! (Nousee ja menee nopeasti ovea kohti).
PAPPINEN. Odottakaahan…
RAUHALA (Pysähtyen).
PAPPINEN. Ei mitään, menkää pois… mutta… odottakaa… Ei, ei, menkää vaan! Minä vihaan teitä! Ei… Älkää menkö! Ah, jospa tietäisitte, kuinka minä olen paha! (Heittää revolverin pöydälle). Sormeni ovat aivan turvoksissa tuosta roskasta. (Repii rikki nenäliinansa kiukussaan). Mitä te siinä töllistelette? Menkää matkoihinne!
RAUHALA. Hyvästi!
PAPPINEN. Niin, niin, menkää vaan! (Huutaa). No, mihinkä nyt? Odottakaa… Menkää kuitenkin pois. Ah, kuinka olen paha! Älkää lähestykö, älkää lähestykö!
RAUHALA (Lähestyen häntä). Kuinka olen vihoissani itselleni! Rakastuin kuin koulupoika, ryömin polvillani… Kylmä vavistus kulkee lävitseni. (Ankarasti). Minä rakastan teitä! Se nyt vielä puuttui, mutta minkäs sille… Huomenna on maksettava vekselit, heinänkorjuu on alkanut ja sitten vielä te… (Syleilee häntä). Milloinkaan en anna tätä itselleni anteeksi…
PAPPINEN. Menkää pois! Kädet pois! Teitä minä vihaan… Aseihin!
(Pitkällinen suudelma).