TOINEN KOHTAUS.
Rva Pappinen (yksin).
PAPPINEN (Katsellen valokuvaa). Nyt sinä näet, kuinka minä osaan rakastaa ja antaa anteeksi… Minun rakkauteni sammuu vasta silloin kun minun sydän-parkani lakkaa sykkimästä. (Hymyilee läpi kyynelten). Etkä sinä edes häpeä? Minä, rakkaani, sinun uskollinen vaimosi, olen hautautunut kamariini ja olen sinulle uskollinen aina hautaan asti, etkä sinä ensinkään häpeä, minun pikku mörököllini. Sinä petit minut, teit ikäviä kohtauksia, jätit minut viikkokausiksi yksin kotiin…