1 KOHTAUS.
Hakala. Helena (pesee astioita) ja Liinu (istuu penkillä kutoen sukkaa).
Hakala (Ottaa hyllyltä tyhjän putelin; itsekseen): Tyhjä on tuokin! Lähdenpä tästä Korven Matin luo, tottapa hän lie säästänyt jotain minunkin varalleni. Ei tässä tosin rahoja ole, mutta uskoneehan hän velaksikin.
(Ottaa hattunsa ja aikoo lähteä).
Liinu: Mihin menet, isä?
Hakala: Lähden vähän käymään kylällä.
Liinu: Älä mene, minä pyydän, älä mene isä!
Helena: Sinulla on pullo povellasi!
Hakala: Saan sen kukaties täyteen Korven Matilta.
Helena: Jätä jo tuo viinanjuonti! Me syöksymme senkautta aivan perimmäiseen turmioon.
Hakala: Älä siinä tyhjää ruikuta! Tarvitsenhan minäkin jotain lohdutusta.
Liinu: Sinä olet aivan väärässä, isä, jos lohdutusta siitä luulet saavasi. Paljoa paremmin kestämme koettelemukset, jos et tuota nestettä nauti.
Hakala: Vai muna tässä olisi kanaa viisaampi! Kyllä minä itse tiedän, mitä teen.
(Aikoo lähteä).
Liinu (Hypähtää ylös penkiltä ja ottaa isäänsä kädestä kiinni): Älä mene, isä! Älä tee minua, ainoaa lastasi, onnettomaksi! Jää kotiin!
Helena: Etkö yhtään sääli lastasi ja minua?
Hakala (Seisoo miettiväisenä).
Liinu: Jätäthän onnemme tähden viinan ostamatta? Jätäthän, isä?
Hakala (Yhä miettiväisenä): Hmh… Jospa te tietäisitte … hmh… Mutta koetan tällä kertaa…
Liinu (Katsoo ikkunasta): Kontti-Maijakin näkyy tuolta tulevan tänne.
Helena: Mitä silläkin kielikellolla täällä taas on tekemistä?