6 KOHTAUS.
Hakala. Helena, Liinu ja Kalle (tulevat).
Kalle: Hyvää päivää! (Tervehtii Hakalaa). Olisi teille vähän asiaa. Saanko puhua?
Hakala: Antaa kuulua!
Kalle: Kuten ehkä jo tiedätte…
Liinu (Hiljaa Kallelle). Minä en ole vielä puhunut hänelle.
Kalle: Hmh… Me olemme Liinun kanssa olleet ystäviä jo lapsuudestamme saakka ja nyt olemme päättäneet molemminpuolisesta rakkaudesta ottaa toisemme…
Hakala (Erikseen): So-o! Vai sellainen ääni nyt on kellossa!
Kalle: Ja tähän pyydämme teidän suostumustanne.
Hakala: Vai niin! Mutta minä sanon, että siitä ei tule mitään. Ei, niin totta kuin minä olen Hakala, siitä ei tule mitään!
Helena: Mitä sinä nyt ajattelet?
Hakala: Ajattelinpa mitä hyvänsä, mutta siitä ei tule mitään.
Kalle: Miksi olette sitten meidän liittoamme vastaan? Me emme voi elää ilman toisiamme.
Liinu (Nojautuu Kallen rintaa vasten ja rupeaa itkemään).
Helena: Minä olen myöntynyt. Etkö sinäkin voisi antaa suostumustasi? Kalle on kaikinpuolin kelpo poika ja sitäpaitsi on hänellä kylliksi varoja.
Hakala: Olkoonpa hänellä vaikka vielä enemmän varoja, mutta sittenkään en anna tytärtäni sellaisen miehen pojalle, joka…
Kalle: Ei teillä pitäisi olla mitään syytä isääni vastaan.
Hakala: Kyllä! Minulla on hyvinkin painavia syitä.
Kalle: Mitä?
Hakala (Kiivaasti): Tiedätkö! Hän on löytänyt minun rahani… salannut ne… ja pidättänyt itsellään!
Kalle (Hämmästyneenä): Ei suinkaan! Varmaankin te olette erehtyneet, Hakala. Sellaista ei minun isäni voisi tehdä.
Hakala (Kuten ennen): Mutta kumminkin ne hänellä ovat!
Liinu: Kuinka voit lausua tuollaista Mäkelästä, isä?
Helena: Mäkelä on tuiki rehellinen mies.
Hakala: Älkää suututtako minua! Minä tiedän sen varmasti. Kyllä minä hänelle näytän! Hänen pitää antaa takaisin joka penni…
Kalle: Te loukkaatte puheellanne pahoin isäni kunniaa… minunkin kunniaani, mutta minä annan puolestani kyllä anteeksi.
Hakala: Anteeksi! Tarvitsenko tässä sinun anteeksi antoasi! (Kiivaasti). Ja jos en heti saa rahojani takaisin, niin…
Kalle: Minä voin vannoa, että rahat ei ole isälläni. Mistä olettekin sellaisen päähänpiston saaneet?
Hakala (Ärjyy): Mene ulos siitä senkin heittiö! Kyllä minä teistä selvän otan.
Liinu (itkee): Olet suuresti erehtynyt, isäni!
Kalle (Lohduttaen): Älä itke, Liinuseni. Minä otan selvän asiasta. Haen isäni tänne, että hän saisi puhdistautua epäluuloista. Tulen kohta takaisin.
(Menee).
Hakala: Mene vaan, mutta luulenpa, ettet kovinkaan helpolla saa isääsi tänne.