6 KOHTAUS.
Hilja.
Hilja. (Yksin, avaa kirjeensä). Keneltäs tämä nyt on? Katsotaanpas lopusta. "Henrik Hilarius Peltola, puuseppämestari". (Nauraa) Tämäpä vasta juhlalliselta kuuluu! Mitähän tuolla vanhanpojan hupelolla lienee minulle asiaa? (Lukee) "Lähestyn teitä tällä kirjeellä ja pyydän saada tunnustaa palavan rakkauteni teitä kohtaan". No jopas nyt jotakin!… "Enhän ole vielä liian vanhakaan, ainoastaan 48 vuotta. Isänne kanssa olen asiasta keskustellut ja hän on luvannut teidät minulle. Ajatelkaa tarkoin asiaa. Tulen tänään käymään teillä".
Teitä aina muistava
Henrik Hilarius Peltola, puuseppämestari.
(Purskahtaa kovasti nauramaan). Kaikkea sitä pistääkin vanhan pojan päähän ha, ha, ha! Kylläpä on Peltola parka erehtynyt… Ikää on hänellä vaan 48 vuotta! Jopa olisi ennen pitänyt pitää huolta kosimisesta… Mitähän Einar sanoo, kun näkee tämän kirjeen?… Hän varmaankin nauraa katketakseen… No enpä olisi uskonut!…
(Nauraa).
7 KOHTAUS.
Hilja. Heta.
Heta (Tulee). No onpas nyt imeläsäkki leuan alla. Ei ole edes malttanut juoda kahviaankaan. (Hilja nauraa) Mikäs se nyt noin tirskuttaa?
Hilja. Ihan kyyneleet tulevat silmiini… Et uskoisi Heta, hih-hih-hih… Et uskoisi!
Heta. Kyllä minäkin jotain uskon!
Hilja. Katsoppas tätä! (Antaa hänelle kirjeen).
Heta. En minä hänestä ymmärrä tuon taivaallista! En osaa lukea kirjoitusta.
(Antaa kirjeen takaisin).
Hilja. Se on… (Nauraa) kosimakirje!
Heta. Eihän sille pidä noin nauraa! Pitää ajatella asiaa tarkemmin.
Hilja. En saata olla nauramatta. Kosija on, näes, puuseppämestari Henrik Hilarius Peltola.
(Nauraa).
Heta. Henrik Hilarius Peltola. Kuka se on?
Hilja (Nauraen). No etkö nyt häntä tunne…? Se änkyttävä mestari, joka usein käy meillä ja on minulle aina niin tavattoman kohtelias.
Heta (Kummastuen). Hänkö! voi taivahan talikynttilät… Kyllähän minä änkyttävän mestarin tunnen… Ja hänkö nyt kosii neitiä? En uskoisi korviani… no, mitäs neiti nyt arvelee asiasta?
Hilja. Aionpa vaan antaa hänelle pitkät… pitkät, pitkät rukkaset… Enhän minä ukosta huoli — en kohtakaan.
Heta. Neidillä lienee toinen sulhanen?
Hilja (Veikeästi). On!
Heta. Kukahan tuo mahtanee olla?
Hilja. Einar Salmela.
Heta. Se anttikristuksen apostoli! Kuinka neitikin voi semmoisen miehen kanssa olla edes tuttavakaan?
Hilja. Tulisitpas Heta, sinäkin kerran kuuntelemaan hänen puheitaan…
Heta (Hämmästyneenä). Herra varjelkoon minua sinne menemästä! Ne ovat niitä maailman lopun enteitä ne "solisti" kokoukset… Minun kotipitäjässäni kuuluisa saarna-Heikki varoitti sellaisista viettelijöistä… ne joutuvat armotta kadotukseen.
Hilja (Nauraen). Heta parka, sinulla on aivan väärät luulot koko asiasta… tule kerran työväenyhdistykseen, jotta pääset selville…
Heta (Menee kiireesti, vieden tarjottimen; itsekseen). Pakene kiusaajaa.