PYHÄ HENKI.
Helluntai. — Joh. 14, 15—21.
Ei ole helppoa puhua Pyhästä Hengestä. Liikumme silloin Jumalan salaisuuksissa. Mutta kun Jumalan sana puhuu siitä paljon ja päivän evankeliumi erikoisesti, on minun tänään siis saarnattava siitä.
Mitä opimme päivän tekstistä?
Opimme ensiksikin, että voi olla Kristuksen opetuslapsi, vaikka ei vielä olisikaan saanut kokea Hengen vaikutusta sydämessään.
Opetuslapsethan saivat Pyhän Hengen vasta helluntaina. Mutta sitä ennen he olivat jo olleet Vapahtajan vaikutuksen alaisina. Jos joku heistä olisi kuollut ennen helluntaita, hän aivan vannaan olisi tullut autuaaksi. Jos siis joku meistä on huolissaan siitä, ettei ole tuntenut hengen asumista sydämessään, olkoon huoleti: Herra tuntee omansa.
Toiseksi opimme, että kehitys hengellisessä elämässä kulkee omaa suuntaansa. Ja se kehitys on tavallisesti sellainen, että ihminen vähitellen rupeaa tuntemaan hengen läheisyyden, ja että tämä henki sitten ottaa asuntonsa hänessä: ihminen täytetään hengellä.
Erämaan matkaajille — 11
Opetuslapset olivat nyt siinä tilassa. »Te tunnette hänet», sanoo Vapahtaja, — »sillä hän pysyy teidän tykönänne». Helluntaina toteutui sitten tämä sana: »ja on teissä oleva».
Jotta siis ihminen tulisi täytetyksi hengellä, on hänen ensin koettava hengen läheisyyttä.
Kolmanneksi opimme sen, kuinka ihminen joutuu kokemaan hengen läheisyyttä. Se tapahtuu siten, että ihminen oppii rakastamaan Vapahtajaa ja pitämään hänen käskynsä. Hänessä ilmaantuu siten Jumalan hengen työ.
Rakastamaan Vapahtajaa, sanoimme. Kuinka se käy päinsä?
Siten, että opitaan rakastamaan hänen elämäänsä sellaisena kuin Uusi Testamentti sen meille esittää — hänen sanojaan, hänen antamaansa esikuvaa. Siten, että opitaan ihailemaan sitä nöyryyttä, uskon lujuutta ja puhtautta, joka hänessä ilmenee, — eikä ainoastaan ihailemaan, vaan toteuttamaan sitä omassa elämässä. Silloin saadaan kokea hengen läheisyyttä.
Sitä voivat toisinaan kokea sellaisetkin ihmiset, jotka eivät Jumalasta välitä, kun he taistelevat esim. jonkun jalon aatteen puolesta. Vaikka toiselta puolen on vähän vaikea ajatella ihmistä, joka ei välittäisi Jumalasta, ja kuitenkin taistelee jalon aatteen puolesta.
Neljänneksi opimme, ettei Jumalan henki ole määrätty meitä vain lähentelemään, vaan valloittamaan sydämemme. Ja väkirynnäköllä.
Se tapahtuu sinä hetkenä, jolloin meidän henkinen maailmamme avautuu
Jumalan hengelle.
Puhutaan kahden ihmisen henkisestä sukulaisuudesta. Mitä sillä tarkoitetaan? Sitä, että näiden ihmisten sielut ovat avautuneet toisilleen: he ymmärtävät toisensa täydellisesti. Kehittyneemmän ihmisen hengenelämä vaikuttaa aina voimakkaammin sellaiseen, joka on alemmalla kehitysasteella. Sen todistaa todeksi elämä.
Jumala on täydellinen henki. Hänen henkensä voi siis aina vaikuttaa meihin niinkuin alemmalla kehitysasteella oleviin. Ja kun se sen tekee, tapahtuu se voimalla, — suurella, valtavalla voimalla, niin että se ottaa haltuunsa koko meidän olentomme, henkemme ja ruumiimme.
Mutta tämä asia jää hämäräksi, jollemme ota tähän yhteyteen Jeesusta
Kristusta. Me voimme nim. kysyä, missä on Jumala ja hänen henkensä.
Se on Jeesuksessa Kristuksessa.
Jumala tuntee Kristuksen ja Kristus tuntee Jumalan. Hän tuntee myös meidät. Hän on siis porras, joka yhdistää meidät Jumalaan ja hänen henkeensä.
Sanoimme jo äsken, että ainoa edellytys hengen läheisyyden kokemiseen on tulla hengen täyttämäksi, oppia rakastamaan Vapahtajaa ja pitämään hänen käskyjään. Nyt ehkä käsitämme, kuinka »johdot» tässä kohden juoksevat.
Yksi seikka on meidän kuitenkin aina muistettava: älkäämme koskaan rakentako tunteille. Tunteet haihtuvat. Lämmintä vuodenaikaa seuraa syksy ja kylmä, pimeä talvi. Älä silloin joudu epätoivoon, jollet sydämessäsi tunnekaan suvisten helluntaituulten leyhyntää. Tottele vain Kristusta, ole hänen käskyillensä kuuliainen. Hän on kerta kaikkiaan antanut sanansa, johon voit luottaa: »Minä olen ilmaiseva itseni hänelle». Tulee jälleen kevät, hengen suloinen, lämmittävä kevät, jolloin saat iloita Jumalan armoauringon loisteesta ja kiittää häntä.
Hengen läsnäolo ei aina ilmaannu riemun ja autuuden tuntemuksena. Se voi myös ilmetä murheen ja ahdistuksen tunteina. Henki vei kerran Jeesuksenkin korpeen perkeleen kiusattavaksi. — Mutta sekä ilon hetkien että murheen ja alakuloisuuden hetkien tarkoituksena on vetää meitä vain lähemmäksi Jumalaa, henkien Isää. Amen.