ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
Näyttämö: Maanteiden risteys, josta kolme eri tietä erkanee.
Tienosoittaja keskellä. Taustana metsää. — Illan hämärä.
ISONTALON SAMPPA JA KAAPERI:
Laulavat etäämpänä oikealla kunnes laulun keskikohtaan päästyä astuvat näyttämölle. Kaaperilla on hanuri kainalossa, Sampalla kädet housun taskuihin työnnettynä.
Ja tämän kylän pojat ne laulelevat,
Että tuli tali rullan teilaa
Jotta kuinkahan oisi
Ja tokkohan voisi
Olla keyrinä ilman heilaa.
(Kaksi ensimäistä ja kolme viimeistä säettä kerrotaan.) (Samppa seisahtuu, keskeyttää laulun ja silmäilee ympärilleen; Kaaperi jatkaa)
Ja tämän kylän pojat ne laulelevat,
Että haituli rullan taalaa
Ja niinköhän…
SAMPPA (Keskeyttää Kaaperin.) Kas tässä Kaaperi, istutaanpas hetkiseksi vuottamaan Tahvanaa.
KAAPERI: Niin oikein, istutaan, (istuvat.) Ja minä vedän saksanpolkan sellaisen että kuuluu aina Kukkolan kujille. — Vedänkö?
SAMPPA: Sen sinä voit tehdä. Sittempä kuulevat Kukkolan tytöt, että
Isontalon miehet ovat liikkeellä!
(Kaaperi soittaa. Samppa täyttää piippuaan).
SAMPPA (Kaaperin tauottua.) Niin se käy kuin flöötistä vaan!
KAAPERI: Se on selvä se. — Mutta kuulehan Samppa! Simolan Jussi tiesi eilenillalla kertoa, että Alitalon Jeremias se nyt hyväilee sitä Kukkolan Katria.
SAMPPA: Jeremias? Katria?
KAAPERI: Juuri se. Jeremias itse oli sanonut, vieläpä kerskunut, että Kelolan Kalle sitä nyt saa katsella syrjästäpäin miten Kukkolan Katria viedään.
SAMPPA: Äläshän! Kyll' se on kukkoa se, sanon minä! Jeremias sitä ei tule ikänään saamaan; meidän kylään pitää Katrin joutua. Ja Kelolan Kalle on siksi kunnon mies, että kyllä ansaitsee sellaisen tytön. Ei sitä Jeremias vaan noin ikään nuolase!
KAAPERI: Sen minä sanoin heti, että hyvällä sitä ei kuitenkaan hellitetä. Ja Tahvanan kanssa me jo juttelimme, että pitäisi sitä käydä Jeremiasta tänäiltana hieman noin niinkuin löylyttämässä!
SAMPPA: Se tehdään! Ja annetaankin oikein isän kädestä. Minulla on vielä sille roistolle vanhatkin maksamatta. Muistatko miten se Juhannuskokolla varpailleni sotki, muistatko?
KAAPERI: Muistan, muistan. Ja muistampa sen silmäyksenkin jonka hän sinuun heitti.
SAMPPA (Nousee innostuneena.) Lähdetäänkö heti?
KAAPERI: Kumpahan vain tulisi se Tahvana.
SAMPPA: Niinpä niin, joukko meidän täytyy etsiä, kahdessa miehessä sinne ei ole mentävä.
KAAPERI: Joukko tietysti. Kelolan Kalle kuitenkin pitäisi joukkoon saada. Se poika sitä pusertaa vaikka koko kylän kasaan, jos vaan saataisi se ensin suuttumaan. Kumpa saataisi se pistämään liiviinsä pari hyvää naukkua, niin silloin, minä takaan sen, että Kukkolan kylän poikien tukka pöllyisi — pöllyisipä komeastikin!
SAMPPA: Koetetaanhan. Luulempa, että se ei ole vaikeatakaan, kunhan asian oikean laidan kuulee.
TAHVANA (Laulu alkaa kuulua etäämpää.)
"Eikä mun henkeni viinalle haise.
Eikä tupakillenkaan.
Vaan se haisee kuin herrain henki
Saksan samppanjalle vaan!"
(Kertauksen aikana astuu Tahvana pullo kädessä, toinen taskussa, vähän hoiperrellen näyttämölle).
SAMPPA (Laulun aikana.) Hyvinpä on Tahvana onnistunut matkallaan, kuulemma. Mutta hyvään ne ovat nyt viinat tarpeesenkin.
TAHVANA (Laulun loputtua.) Hei pojat! Iloitkaa ja riemuitkaa nyt kun on ilon aika. (Antaa pullot ja rahat taskustansa Sampalle.) Kas tässä Samppa. Tallus-Maija oli saakulin kitsaalla tuulella; ei antanut kuin nämä kaksi pulloa, vaikka viitosen olisin hellittänyt.
SAMPPA: No riittäneehän sitä tästäkin ensialuksi. (Ryyppää) Ääh, se on poikaa se! (Tarjoo Kaaperille.) Maista Kaaperi!
KAAPERI: (Ryypättyään antaa pullon Tahvanalle.) Nyt Tahvana lähdemme
Kukkolan poikia helssaamaan! Minä käyn Kelolassa kutsumassa Kallea.
TAHVANA: Ettäkö Jeremiasta löylyyttämään.
SAMPPA: Juuri sitä, silakan kuristajaa. Opetetaan miestä rupeamaan toisten heiloja hyväilemään.
TAHVANA: Se on oikein se; juuri kuin minun suustani sanottu.
KAAPERI (On astunut muutaman askeleen vasemmalle.) Aah, katsokaahan, tuoltapa tuleekin Kelolan Kalle juuri kuin käsketty. (Huutaa) Hoi mies! Jouduhan tänne!
KELOLAN KALLE (Kookas nuorukainen, tulee vasemmalta.) Mikä hätä?
SAMPPA: Morjensta Kalle! Terve mieheen!
KALLE: Terve, terve! (Kättelee kutakin) Minnekä miehet nyt matkalla?
SAMPPA: He Kukkolaan näet! Sinne sinun hempukkasi kosijaa tervehtimään.
KALLE: Mitä tarkoitat?
SAMPPA: Mitäkö tarkoitan? Olethan kuin eilen kylään tullut. Lienetkö kuullutkaan että Alitalon Jeremias se siellä nyt sinun morsiantasi hyväilee?
KALLE (Ihmeissään.) Alitalon Jeremias?
SAMPPA: Juuri sama köntys.
KALLE: Ja suostuuko häneen Katri?
SAMPPA: Sitä emme tiedä. Mutta siitä huolimatta aiomme mennä
Jeremiaalle muistuttamaan mitä hänen rauhaansa sopii. Tuletko mukaan?
KALLE: Tappeluunko aiotte?
SAMPPA: Tappeluun ja tuimaan!
KALLE: En sitten. Minä en osaa tapella, enkä tahdo tappelulla sovintoa saada. Ja eiköhän vain lienekin ilkeätä panettelua koko juttu.
SAMPPA: Epäiletkö minun sanojani?
KALLE: En oikein osaa uskoakaan.
KAAPERI: Minä vakuutan sinulle Kalle, se on täyttä totuutta. Jeremias itse sitä on Simolan Jussille kehunut, vieläpä oli irnunut, että sinä muka saat vain kauniisti katsella, kun hän Katria taluttaa. Ja totta tosiaan, niinpä näyt tahtovankin, et omaasi välitä puolustaa. En olisi luullut sinua Kalle noin löyhämieliseksi.
TAHVANA (On saanut Sampalta pullon ja istuutunut kivelle sitä maistelemaan; hyräilee puoliääneen veltosti.) Ja vaikk' olen köyhistä vanhemmista, olen ison talon renki j.n.e.
KALLE (Kävelee edestakaisin, katse maahan luotuna; puhelee itsekseen.)
Ettäköhän todellakin olisi…? Ja suostuisiko siihen Katri sitten…?
Hmh … hmh…
SAMPPA: Niin Kalle, niin on asiat, varo vain ettei lintu lennä käsistäsi. Hullusti käy sinun, ellet ajoissa tahdo näyttää mikä oikeastaan olet miehiäsi. Minä takaan sen, Kalle, että hyvän löylytyksen kun annamme, niin Jeremiaalle, kuin koko Kukkolan joukolle, minä takaan, ettei heidän uudelleen tee mielensä tunkea puun ja kuoren väliin, ei ainakaan tämän kylän poikien hilsuja lähentelemään. — Mitäs tuumaat Kalle?
(Kalle ei vastaa.)
KAAPERI: Älä suotta surkeile Kalle. Lähde mukaan, kun kerran oma asiasi kysymyksessä on. Lähde ja annetaampa niille kelvottomille oikein reiman pojan kädestä.
SAMPPA (Tarjoaa Kallelle pulloa.) Heh, maista tästä, kyllä se pelon mielestä karkoittaa.
(Kalle ei ota; on yhä ajatuksissaan.)
KAAPERI: Tosiaankin Kalle, mitä oikeastaan tuumaat? Oletko niin kehno mieheksi, että annat minkälaisen rähmäkäpälän hyvänsä henttuasi lähennellä ilman ettet koetakaan estää? Mitä tuumaat?
SAMPPA (Yhä tarjoten.) Kelpaako jumalanvilja?
KAAPERI: No ota kun mies olet, ja miehen kirjoissa kulkea tahdot. Ota!
KALLE (Hetken vielä epäiltyään, ottaa pullon.) Minä otan ja juon (kiivastuneena) ja sitten tappelen! (Ryyppää.) Minä tahdon näyttää niille lurjuksille, että vielä sitä ei Kelolan Kallea niin vaan penkin alle pistetä. Eei!
(Antaa pullon takaisin Sampalle.)
SAMPPA: Juo toki niinkuin mies juo — älä niinkuin kana. Tuskin kieltäsi kastoit. — Juo!
KALLE (Ryyppää uudestaan.) Ja hetikö lähdemme? Minun vereni kuohuu, en enää malta odottaa.
KAAPERI: Lähdetään, lähdetään. Ja minä toivon Kalle, ettäs pöllytät
Jeremiaan pitkää tukkaa niin, että se on pöllytetty.
KALLE: (Yhä innoissaan) Sen tiedät Kaaperi! Kirkas tuli ja leimaus! (Puree hammastaan, puistaa nyrkkejään.) Olisipa tässä nyt Jeremias, niin tuhaksi hänet jauhaisin! Mutta vieläpä hänet tapaan. Minä vakuutan sinulle Kaaperi, että tänäiltana Alitalon nurkat soivat ja pihtipielet paukkuvat.
SAMPPA: Oikein Kalle! Sinähän jo laskettelet kuin aikamies. Ryyppy vielä ja sitten lähdetään. (Tarjoo Kallelle, joka ryyppää). Vielä kun saamme Simolan Jussin ja Päistärin Heikin joukkoomme, silloin emme pelkää vaikka tulisi pataljoona turkkilaisia vastaamme. — Lähdetään pojat!
KAAPERI: Lähdetään, lähdetään!
KALLE: Vaikka tulisi piikkipäisiä keihäitä, minä en pelkää, en niin totta kuin olen Kelolan Kalle!
(Lähtevät perälle johtavaa tietä, Kalle yhä hampaitaan rouskien ja nyrkkejään puistaen, Kaaperi hanurinsa hakoja kiinni sovitellen ja Samppa pulloa taskuunsa työntäen. Tahvana mennessään alkaa laulaa renkuttaa, johon toiset heti yhtyvät.)
Ja eikä ne pelkää tämän kylän pojat.
Vaikka sataisi sarvipäitä!…
(Näitä säkeitä kerratessa, putoaa esirippu, kun jo kaikki näyttämöltä ovat poistuneet. — Sävel tähän, kuten edellisiinkin on — sitä tavallista).